Ruispelto

Joskus taisin mainita, että ruista kasvaa pieni koeala pellon perällä. Viime viikolla kun tuli vihdoin odotetut poutapäivät, vilja leikattiin kuivumaan.

Pikkuisen peristeestä lipsuttiin ja ruis niitettiin viikatteella sirpin sijaan. Ja puintikin tapahtuu taas konevoimin ryskyllä, eikä riihtä lämmitetä.

Niitetty vilja kerättiin ja sidottiin lyhteiksi, joista koottiin kuhilaat. Paikoin oli melko harvaa kasvusto, mutta raskaitakin tähkiä oli paikoin!

Ruista niitettäessä selvisi myös, etteivät tämän mäen jänikset olekaan vielä hävinneet täysin. Kesän aikana on ihmetelty kun pelloilla on näkynyt vain yksittäisiä pitkäkorvia. Rukiin alla oli kuitenkin vahvat polut. Siellä on ollut suojainen paikka piileskellä ja syödä rukiin alla kasvavaa ävärtä.

Ilmojen pysytellessä hyvinä, päästään loppuviikosta puimaan!

Ulkovuorauksen etenemistä

Vähän kerrassaan on jatkettu kun alkoi taas aurinko paistaa. Syksyisin vaan tahtoo olla kovin paljon muuta ohjelmaa maalla. Mutta onhan tässä aikaa ennen pakkasia!

Purettiin karaattilevyt ja vanhat eristeet lopuiltakin seiniltä.

Pitkän seinän sisällä oli aktiivinen kimalaisten pesä, joka koitettin siirtää mahdollisimman ehjänä syrjään. Toivottavasti selviävät talvesta, pölyttäjät ovat aina tarpeen! Päätyseinän villojen välisä löytyi puolestaan lähes ehjä jysijän luuranko.

Eiköhän tuo ole hiiri ollut, vaikka melko isolta tuo kallo vaikuttaa. Kallon leveys on vajaa 2 cm leveimmältä kohdalta, kun jyrsijäverkoksi suositellaan verkon silmäkooksi alle 8 mm.

Päätyseinältä löytyi hieman kosteusvauriota villoista ja pystykoolauksista, hirsi oli onneksi vain hieman pinnasta pehmennyt.

Epäilen kosteuden tulleen ylhäältä pain, sillä pystykoolauksen pinta oli myös tummunut. Vesi kun on valunut eristekotelon sisällä alapuolella olevaa lautaa vasten, niin se on lahottanut pystykoolausten alapäät ja osa kosteudesta on siirtynyt myös hirteen.

Vielä muutama kuva hirsirungon yksityiskohdista: hammaslapaliitos ja lukkonurkka.

Katosta vielä

Pitää ainakin tämä yksi blogikirjoitus tehdä vielä katosta ja sen tehneestä Sotkamon Peltityö Ky:stä. Saatiin nimittäin joku aika sitten loppulasku ja kerrankin laskun avatessa koki mieluisan yllätyksen!

Jotenkin olin varautunut, että loppulasku olisi ollut tarjousta suurempi. Tämä kun tuntuu olevan rakennusalalla käsittääkseni aika yleistä ja tekemässämme sopimuksessa luki että "pidätämme oikeuden määrien muuttuessa korjata tarjouksemme määrät, yhteenlasketut hinnat ja kokonaishinnan todellisten määrien mukaisesti".

Lopputulos kuitenkin oli, etä kaikki arvioidut määrät pitivät paikkansa tai korjaantuivat hieman alaspäin. Tarjoukseen mukaan lasketut syöksytorvet jäi vielä asentamatta, mutta vaikka niitä ei ottaisi huomioon oli loppulasku silti useamman satasen odotettua pienempi!

Pitkän seinän eristys?

Seuraavan seinän eristys onkin taas helpompi homma kun on telineet valmiina.

Laskettiin kattoremonttia varten tehdyn tellingin lankut siten, että nyt pitäisi työskentelyn sujua. Jos vaan sade loppuisi...

Pitänee aloitella yläkerrassa puuhastelua. Jospa ne kauniit ja kuulaat syyspäivät vielä tulisi!

Päätyseinän eristystä

Työskentelytahti ei päätä huimaa, mutta lähes joka päivä jotain kuitenkin tapahtuu. Tarkoituksenamme on kyllä saada talveen mennessä koko talo eristettyä. Päätyseinää pitkin harjalle ei viitsi kuitenkaan väsyneenä kiipeillä tikapuita pitkin. Meillä kun ei ole tosiaan talon päädyissä rakennustelineitä. Vanha vuorilaudoitus saatiin kuitenkin alas.

Vanhan ulkovuoren ja kaikkein vanhimman pystyverhoilun välissä on kerros oksapahvia. Tämän kerroksen jätämme paikoilleen muistuttamaan vanhasta.

Seuraavaksi lähtivät vanhat karaattilevyt ja tuulensuojat.

Villatkin lähtivät. Hieman oli tummunut ylälaita ja alaosa oli tutusti hiirten käytävien rei'ittämä. Tällä seinällä uutuutena löytyi valtavan kokoinen kimalaisten pesä. Onneksi tosin jo hylätty.

Ikkunan alapuolen lahonnut pystylaudoitus vaihdettiin uuteen ja jatkettiin koolaukset ylös harjalle saakka.

 

Selluvilla taas koolausten väliin ja tuulensuojalevyt päälle. Yläreunan kanssa sai olla tarkkana kun täytyi sahata lovia poikosille ja muutenkin säätää.

Viemärin tuuletus jätettiin loppujen lopuksi samalle paikalle, missä se viime talvenkin oli. Suunnittelimme läpivientiä katolle, mutta kirvesmiehemme suositteli läpivientiä seinästä. Sanoi että meille on tulossa niin hyvä katto, ettei kannata tehdä siihen yhtään ylimääräisiä reikiä. Eiköhän se tässä toimi, kun vime talvenakaan ei ongelmia ollut.