Ajokoirien joulutervehdys

Vinhan kasvattajalle piti lähettää joulutervehdys, mitä varten koitettiin saada yhteiskuva isästä ja tyttärestä. Päivän hämärtyessä koirien kuvaaminen on aina yhtä mukavaa, varsinkin tuollaisen suomenajokoiran, joka tunnetusti on perusluonteeltaan hökäle. Mutta lopultahan nuo melkein jopa poseerasivat yhdessä. Tonttulakkeja ei yritetty saada koirien päähän, mutta jospa se joulumieli täältä välittyisi. Hyvää joulua kaikille!!!

Eli Vinha on näistä tuo hihnaa pureva ruoja :)

Joululeivonnaisia

Vihdoinkin päästiin testaamaan omia ruisjauhoja! Jauhot on olleet säkissä odottamassa jo useamman viikon, mutta kaapin perällä oli kaupan jauhoja sen verran, että nyt vasta loppuivat. Päätimme pitää piirakkapäivän ja leivoimme anopin ja Heikin siskojen kanssa karjalanpiirakoita ja rönttösiä.

Rönttöset ovatkin minulle suht uusi tuttavuus. Viime kesänä Kuhmossa käydessä maistoin niitä ensimmäisen kerran ja pitihän niiden tekoa päästä kokeilemaan. Täyte on perunasta, ruisjauhoista ja puolukasta imellettyä puuroa. Maku on makeahko, mutta ehkä hieman hapan rukiin myötä.

Ja leipominen tapahtui meidän pirtin pöydän kääntöpuolella. On tosin hieman liian matala seisaaltaan työskentelyyn tuo pöytä.

Leivinuunin jälkilämmössä paistuivat vielä sopivasti piparkakkutalon osat ja jämätaikinasta perinnemuoteilla tehdyt pikkupiparit.

Ja on tuossa käännettävässä pöytälevyssä epäilyttävät puolensakin. On meinaan juuri suomenajokoiran nenän korkeudella pöydän alapinta. Siellä niitä taikinanjäämiä ja rasvaisesta piparitaikinasta puupintaan imeytyneitä makuja on mukava pöydän alla nuoleskella...

Ihan ei kaikki saumat osuneet kohdalleen, mutta eihän ne jää näkyviin. Piparitalon teossahan tärkeintä on, että karkkia on tarpeeksi.

En ole uskaltanut laskea, paljonko sokeria tässä on yhteensä. Tuskin yksi kilo riittää...

Ulkovuoraus etenee

Vaikka päivät on lyhyitä ja välillä sataa lunta ja räntää vaakasuoraan, on ulkovuoraus edennyt ihan mukavasti eteenpäin. Nyt näyttää siltä, että ulkovuoripaneelin menekki on laskettu vähän alakanttiin, koska laskelmissa ei otettu huomioon katon korotusta ja muutenkin sahattiin minimimäärä. Eli todennäköisesti ensi keväänä joudumme sahauttamaan vielä hieman lisää ulkovuorilautaa.

Päivät on niin lyhyitä ja hämäriä, että tulee otettua ihan liian vähän valokuvia ja blogia päiviteltyä. Mutta kyllä meillä hommat pikkuhiljaa etenee! Vaikka onhan tuossa vielä hommaa...

Kylpyhuoneen sisustusta

Joku aika sitten tuunasin kylpyhuoneen peilikaappia vihreällä kontaktimuovilla. Lopputulos jäi vähän irralleen kylpyhuoneen muusta ilmeestä, joten täytyi alkaa sisustamaan.

Ostin kylillä käydessä kahta eri vihreää trikookudetta. Kahta väriä siksi, että oikeaa väriä ei tuntunut millään löytyvän. No, loppujen lopuksi matosta tuli ihan kiva kaksivärisenä. Ja lopusta kuteesta virkkasin vielä korin pesukoneen päälle.

Ulkovuorauksen aloittelua

Viime kesänä höyläytimme ulkovuoripaneelia, mutta jostain syystä aikaa ei ole ollut niiden kiinnittämiseen. Ennen pakkasten tuloa teimme talon lämmöneristykseen liittyvät työt ja niiden jälkeen olisi nyt ulkovuoren aika. Ensi keväänä ja alkukesästä pääsisi sitten jo maalaamaan.

Paneelihan meillä on UTK-profiilia viiden tuuman laudasta ympärihöylättynä.

Ulkovuoripaneelit ovat olleet koko syksyn taapeloituna autokatokseen anopin autopaikalle. Ja nyt jo reilun kuukauden ajan on kuulunut mutinoita, että auto pitäisi saada katokseen ettei tarvitsisi puhdistaa aamuisin lumesta ja jäästä.

Minulle sattui taas vaihteeksi töitä, joten Heikin täytyi etsiä apuvoimia toisaalta. Kuten yleensä kaikessa tekemisessä, tässäkin oli aloitus kaikkein vaikeinta. Onneksi saatiin tehokas talkoomies muutamaksi päiväksi apuun. Kiitokset sinne Pohjois-Savon suunnalle!

Pakkasten ja osin perinteenkin vuoksi ulkovuori on lyöty kiinni ihan käsivoimin ilman paineilmavälineitä.