Eteinen

Eteistä lähdimme suunnittelemaan tapetin pohjalta. Vanhassa vuokra-asunnossamme oli seinillä Tapettitehtaan gotiikka-tapettia keltavihreänä. Halusimme myös tähän taloon samaa tapettia ja eteinen tuntui hyvältä paikalta.

Eteiseen tulee myös portaat yläkertaan. Portaiden puoleisen seinän päätimme maalata tapettiin sopivalla sävyllä.

Eteinen oli ainoa huone talossa, josta jouduimme purkamaan koko lattian ja ostamaan uudet lattialaudat. Ajatuksena on jättää puu näkyviin tässä huoneessa ja lakata lattia venelakalla. Katon paneloimme lehtikuusesta höylätyllä helmiponttipaneenilla, joka myös on lakattu. Lakkana käytimme Sateenkaarivärin eli Perinnetaidon Vanhanajan venelakkaa.

Talon väliovet ovat puisia peiliovia. Alkuperäisiä ovia on kahta eri mallia. Vessaan hankimme lisäksi Etelä-Savon rakennusperintökeskuksesta Rantasalmelta sopivan kokoisen vanhan kartanon oven. Vanhoissa ovissa oli useampi kerros erilaisia maalia, jotka monista kohdin lohkeilivat irti. Päätimme poistaa vanhat maalit ja maalata ovet Uulan ovi- ja ikkunamaalilla.

Listoja ja lattian lakkausta vaille valmis eteinen. Portaat yläkertaan rakennetaan myöhemmin.

Lattioita ja laatoitusta

Pikkuhiljaa aletaan päästä näissä blogipäivityksissä kohti nykyhetkeä.

Isomman kammarin lattia maalattiin samalla ruskealla lattiamaalilla kuin pienemmänkin kammarin.

Päätimme tehdä itse talon laatoitustyöt, kun useampi ihminen meille vakuutti, että ei se ole niin kovin vaikeaa. Varsinkin kun kylpyhuoneen seinään laitettiin lasikuitutapetti. Ensimmäinen laatoituskohde oli puuhellan vieressä oleva muurattu taso. Tässä oli ennen vaalea kellertävä laatta, joka oli reunoilta lohkeillut. Nakuttelimme laatat irti ja laitoimme tilalle tumman harmaata lattialaattaa.

Ei se laatoitus mitään mahdottoman vaikeaa ollut. Itse koin hankalimmaksi saneerauslaatin sekoittamisen ja levityksen. Liekö ollut osuutta asiaan sillä, että tällä kertaa valitsimme laastiksi kaupan hyllystä halvimman säkin Kiillon laastia. Annosteluohjeen mukaan sekoitettuna laasti jäi todella paksuksi, mutta ensikertalaisina emme uskaltaneet alkaa ohentamaan. Mutta jospa laatat pysyisivät paikallaan. 

Tuohon tasoksi on ajatuksissa ollut hommata jossain vaiheessa budjetin salliessa oikea kivitaso. Näillä näkymin se saa odottaa kuitenkin seuraavaa keittiöremonttia jolloin panostaisimme mittatilauskeittiöön. Nythän meille on tulossa kierrätyskaapit.

Pirtissä on myös maalattu seinät ja lattia. Seinissä puolihimmeää Uulan into-maali sävytettynä vaalean harmaaksi, sävynä "mulperi" Tikkurilan värikartasta. Lattiamaalina taas Uulan puulattiamaali ja sävynä "puolukka".

Kylpyhuoneen lattian laatoitus aloitettiin jo myös. Sinne valitsimme ruskean lattialaatan. Lasikuitutapetti on maalattu hyvin vaaleaksi sävytetyllä kosteutta kestävällä maalilla. Pikkuisen työmaavalo vääristää sävyjä. Vielä pitäisi tehdä nostoa seinälle yhden laatan verran ja saumata koko hoito. Sitten voisi taas koittaa saada sähkö- ja putkimiehet paikalle.

Töitä pihapiirissä

Maalla kun asutaan, niin on me tehty muutakin kuin vain remonttia. Tässä pääpiirteittäin tämän kesän saavutuksista.

Toukokuun lopulla alettiin tehdä kasvimaata kahden sukupolven voimin. Ensimmäiseksi kylvettiin porkkanat kasvimaan laitaan harson alle. Samana viikonloppuna nikkaroitiin myös kaivon kannet pihassa oleviin kaivoihin.

 

Toukokuun lopulla myös vaihdoimme mullat kasvihuoneeseen. Melko köyhäksi oli maa päässyt vuosien saatossa, mutta nyt saatiin hevosten vanhasta kakkapaikasta tilalle mustinta multaa mitä löytyi.

Tomaatteja tuli useaa lajia. Kylmänä kesänä kypsyivät vain melko myöhään. Nämä kuvat on heinäkuun lopusta.

Kasvimaa heinäkuussa. Harson alla olleet porkkanat kasvoivat hyvin ja sipuli kohtalaisesti. Muut juurekset jäivät melko pieniksi. Herneet ja pavut eivät myöskään oikein ehtineet tuottaa satoa. Kurkun ja kurpitsan taimet kärsivät kylmästä juhannuksen alla, ja alkoivat kukoistaa vasta ilmojen taas kylmetessä. Minähän olen kasvimaaoppini saanut 300 km etelämpänä, joten hieman opetteluksi meni tämä ensimmäinen Kainuulainen kasvimaa.

Kasvimaata lannoittaessa kaipasimme kompostimultaa, joten ei auttanut kuin rakentaa kompostori. Rautakaupasta haimme filmivaneria ja styroksia ja ryhdyimme rakennuspuuhiin. Aika massiivinen laitos siitä syntyi, mutta eipähän tarvitse olla vähän väliä tyhjentämässä.

Kompostori verhoiltiin lehtikuusesta höylätyllä raakaponttilaudalla. Siinä on kaksi osastoa, joista toinen saa muhia kun toista täytetään. Myös etukannen saa avattua tyhjennettäessä.

Talojen välillä on myös vanha maakellari eli pottukuoppa. Kuopassa oli puurakenteiset laarit, jotka olivat täysin lahot ja lattiasienen vallassa. Homeiset rakenteet purettiin ja kellari kalkittiin. Ensi talveksi perunat säilötään kellariin puisissa laatikoissa.

Vielä olisi tehtävä ulkohuussi pihapiiriin. Saa nähdä valmistuuko se ennen talven tuloa. Kesän aikana on väännetty kättä huussin sijainnista, lähinnä siitä saako se tulla näkyville ja lähelle asuinrakennuksia.

Tulisijat ennen ja nyt

Nyt jälkikäteen harmittaa kun ei tullut otettua juurikaan kuvia ennen purkutöitä ja remonttia. Kun olisi kiva vertailla miltä paikat näytti ennen ja mitä kaikkea on saatu aikaiseksi. Tulisijoista voisin kuitenkin hieman kertoa.

Pirttiin oli tehty 80-luvun remontin yhteydessä Nunnauunin vuolukivinen leivinuuni-hella -yhdistelmä. Leivinuunissa ei alunperin ollut lainkaan tuhkaluukkua, vaan hiilet vedettiin uuninluukun edessä olevaa kourua pitkin hellaan ja tuhkat sitä kautta pois. Tämä osaltaan oli aiheuttanut pintojen nokeentumista pirtissä. Suurin syy oli kuitenkin se, että leivinuuni ei vetänyt oikein kunnolla.

Uuninkorjaajat tulivat naapurikunnasta katsomaan uunia ja ilmeisesti viat olivat tuolle uunimallille ominaisia. Miehet avasivat uunin ja korjasivat tukkiintuneen hormin. Lisäksi uunissa oli tulipesän alla iso tyhjä tila, jonka he täyttivät osittain kivellä, jolloin uunin lämmönvaraavuus parani entisestään. Loppu tyhjästä tilasta käytettiin hiilipesän tekoon.

Uunin korjauksen jälkeen leivinuuni oli todella kirjava. Uudet, vaihdetut kivet olivat sileät ja puhtaat, vanhat taas pinttyneen lian peitossa. Varsinkin puuhella oli kamalassa kunnossa. Hellallahan suolattiin kinkkua aina joulun alla ja toisinaan kävi niin, että kinkku jätettiin kiehumaan ilman valvontaa, jolloin suolainen ja rasvainen vesi kiehui ympäriinsä. Nunnauunin suosittelemista pesuaineista ei ollut mihinkään vuosikausia pinttyneen lian irrottamisessa, joten siirryimme hiomaan uunin pintaa vesihiomapaperilla. Hiomisen jälkeen vielä saumasimme saumat uudelleen kivipölyn ja vesilasin seoksella. Vesilasia oli muuten todella vaikea löytää rautakaupasta. Harva näitä kai nykyään itse tekee. Hellan levy ja luukut puhdistettiin ruosteesta ja käsiteltiin liesimustalla.

Kammarin alkuperäinen tiiliuuni on aina toiminut moitteettomasti. Toisesta kammarista huonommin toiminut uuni oli purettu vähäisen käytön vuoksi. 70 neliön lämmitykseen ei ole kuitenkaan kolmea tulisijaa tarvittu.

Pientä korjaamista uuni kuitenkin vaati. Tulisijan rappaus oli alkanut hieman lohkeilla. Korjasimme asian Vetonitin tulisijankorjausmassalla. Samalla tuli korjattua myös uunin luukun päällä ollut reikä, josta oli tiilenpala lohjennut pois. Uunin luukun ympäriltä rappasimme myös kaikki kolot umpeen ja tasoittelimme hieman uunin päällystä. Lopuksi maalasimme uunin kalkkimaalilla. Toisesta luukusta puuttui nuppi. Ostimme tori.fi-sivuston kautta puretun samankaltaisen luukun, josta saimme vaihto-osan. Lopuksi vielä maalasimme luukut Tikkurilan termal-maalilla.

Tapetointia

Kun laipiot oli saatu maalattua, huomio kohdistui seiniin. Tapetteja kävimme jo viime talvena katselemassa Toijalassa Tapettitehtaalla. Yksi pieni harmin aihe tapettivalinnassa sattui, kun toista valitsemaamme tapettia ei löytynytkään varastosta eikä sitä enää valmistettu lainkaan.

Pieneen kammariin tapetiksi tuli ruskea "Kashmir". Yllättävän hyvin sujui, vaikka en ole koskaan ennen tapetoinut. Kuvio peitti yllättävän hyvin kulmien vinouden, jonka vuoksi tapettia joutui laittamaan välillä useita senttejä päällekäin.

Tapetoinnin jälkeen oli vuorossa lattian maalaus. Maalina Uulan lattiamaali, sävynä "kahvi". Kolmeen kertaan maalasimme ja silti maalia kului tosi paljon ohjetta vähemmän. Koitettiin maalata ohuilla kerroksilla!

 

 

Isommassa kammarissa oli Tapettitehtaan näytteistä tehty tapettinäyttely pitkään, kun koitimme valita mieleistä. Lopulta päädyimme vihreään "persialaisella torilla" - tapettiin. Hieman samantyyppistä itämaista kuviomaailmaa siis molempiin kammareihin.

Saa nähdä missä vaiheessa saamme listat laitettua. Kuivaa puutavaraa, mistä itse höyläyttisi, ei sateisen kesän jälkeen ole. Ei kai tässä muu auta kuin lähteä ostoksille.

Sähköt osa 2

Kun piuhat oli vedetty, oli pääkeskuksen asennuksen vuoro. Seinästä läpi tuleva kaapeli mitattiin sopivan kokoiseksi, joten sitä ei tarvinnut uusia. Tämän vuoksi uusi keskus tuli samaan paikkaan kuin vanha, paraatipaikalle pirtin nurkkaan.

Pääkeskuksen taakse tuli kipsilevy paloturvallisuussyistä, mutta muuten seinä levytetään huokolevyllä.

Astianpesukoneen pistorasia kytkettiin heti päälle, että saamme remonttiin sähkövirtaa. Loput kytkennät tehdäänkin vasta pintojen laiton jälkeen.

Kattopaneelit

Maaliskuussa lapioimme lumet pois lautataapeleiden päältä. Tarkoitus oli höyläyttää kattopaneelit alkukesästä.

Kesäkuun alussa koitettiin saada höyläri paikalle. Naapurustossa on yhdellä miehellä kenttähöylä ja työjälki oli muiden kokemusten perusteella hyvää, joten päätimme pyytää miehen töihin. Ensin tosin oli jäänyt ryyppy päälle ja sitten ei helmipontin terää löytynyt, kun oli ollut naapurikunnassa lainassa kahdeksatta vuotta. Kolmantena päivänä mies saapui kuitenkin höylineen ja terineen ja saimme 700 metriä helmiponttipaneelia alakerran laipioihin. Appiukolle höylättiin samalla  myös laiturilautoja.

Maalasimme kattopaneelit ensin kertaalleen maan pinnalla Uulan iNTO-sisustusmaalilla.

Pohjamaalatut paneelit naulattiin kattoon. Hommasimme tarkoitukseen Makitan AF600 viimeistelynaulaimen. Näppärä vehje, kevyt kuin mikä.

Yläpuolella näkyy myös kalkkimaalilla maalattu palomuuri. Vuolukiviuunikin on jo saanut tasaisemman pinnan, kun sitä on pesty ja hiottu. Eikä lieden pinta ole enää ruosteessa liesimustakäsittelyn jälkeen.

Laipiot maalattiin vielä kahteen kertaan maalarin valkoiseksi sävytetyllä himmeällä iNTO-maalilla.