Nyt kun on vuoden kuivimmat ajat käsillä niin näkee hyvin puun kuivumisen ja kutistumisen.
Puukuitulevyt ruuvasimme seiniin suurimmaksi osaksi viime vuoden maalis-huhtikuussa. Levyjen saumoihin tuli kassakuittinauhat ja sanomalehtisuikaletta pari kerrosta. Tuolloin levytetyt seinät ja saumat ovat hyvin pysyneet ehjinä. Tapetinkaan saumat ei ole aukeillut, vaikka ilmankosteus on jo pidempään pysytellyt 30 prosentin paikkeilla.
Pirtin toisen päädyn levytimme erinäisistä syistä myöhemmin kesällä. Ilmeisesti ilmakosteus oli sateisena kesänä sen verran suuri, että tältä seinältä ikkunan yläpuolinen sauma rapsahti auki pakkasten tultua.
Tuohon pitäisi nyt laittaa lisää makulatuuripaperia ja maalata vielä kertaalleen.
Toinen kohta talossa, missä huomaa puun elämisen, on vanhat peiliovet. Pitkään tuskailimme kun ovet eivät mahtuneet kunnolla kiinni. Mietimme olivatko karmit vääntyneet kun taloa tunkattiin rossipohjaa korjattaessa. Nyt ovet kuitenkin sulkeutuvat täysin ja peilien reunoihin on tullut puun kuivumisen aiheuttamia rakoja maalipintaan.
Ilmeisesti talon oltua kylmillään useamman vuoden, kesti ovien kuivuminen vähän pitempään. Nuo raot eivät niin kamalasti haittaa, sillä meidän oli tarkoitus muutenkin vielä maalata ovet 1-2 kertaa nyt keväällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti