Kevättalvella H pääsi kokeilemaan turkisriistan metsästystä. Näädän jälkiä hiihdettiin useampana päivänä kelien sattuessa kohdalleen ja lopulta kultakurkku saatiin satimeen.
Nahka luonnollisesti nyljettiin ja kuivattiin taanalla. Mieleen tuli myös, voisiko kallon puhdistaa ja tehdä siitä trofeen. Ohjeita kallon puhdistamiseen löytyi useita ja päätimme kokeilla kallon mädättämistä. Kuukauden kallo oli jugurttisankossa veteen upotettuna leivinuunin päällä. Sankko paisui, mutta pysyi tiiviinä sillä hajuja ei juuri pirttiin päässyt. Kun lopulta avasimme sankon, oli haju melkoinen.
Kallo ei ollut vielä mädännyt tarpeeksi, vaan pysyi edelleen koossa, jänteet ja hampaat tiukasti paikallaan. Vaihdoimme veden ja annoimme prosessin jatkua vielä toisen kuukauden. Tämän jälkeen kallo oli puhdas ja pesun jälkeen lähes tuoksuton. Irronneet hampaat poimittiin sankon pohjalta huolella talteen.
Seuraavaksi oli palapelin kokoamisen vuoro. Irtonaisia hampaita oli yhteensä 29 kappaletta, joista osassa oli kaksoisjuuret, eli koloja leukaluissa oli vielä enemmän.
Kun hampaiden paikat olivat selvillä, liimattiin ne kiinni erikeeperillä. Tummat hampaat kuulemma kertovat näädän olleen melko iäkäs. Alaleuan kulmahammas oli näädältä myös jossain vaiheessa katkennut.
Komee tuli!
VastaaPoistaHirmuset juuret noissa kulmahampaissa.
Oikeasti tuo trofee on vieläkin hieman kesken... Leukaluut pitäisi liimata yhteen ja kehitellä jonkinlainen alusta, kiveä tai pahkaa tai jotain. Mutta eipähän pikkuosat katoa kun on hampaat kiinni :)
VastaaPoistaEiköhän se alusta tulee vastaan kesän ja syksyn metsäsamoiluissa. Seinällekö meinasitte laittaa?
VastaaPoistaMielessä olisi jonkinlainen pieni vitriinihylly, ikään kuin miniatyyriversio luonnontieteellisestä museosta, jossa olisi pienten eläinten kalloja. Voisi ensi syksynä koittaa mädättää vaikka jäniksen ja metson kalloja...
VastaaPoista