Kuistin kattotuolit

"Uusi" kuisti rakennettiin taloon 1980-luvun remontin yhteydessä. Iso, puolilämmin kuisti on antanut rakennukseen huimasti lisää säilytys- ja varastointitilaa. Kuitenkin sekä visuaalisesti että rakenteiltaan kuisti kaipaa hieman päivitystä.

Aiemmin mainitsin jo, että kuistin harjapellin alta on vuotanut vettä sisälle useaan otteeseen. Kuistin katon loiva kulma myös aiheuttaa sen, että talvella lumikuorma käy välillä melkoiseksi kun talon katolta lumet valuvat osin kuistin katolle. Tarkoitus olisi nyt kattoremontin yhteydessä korottaa kuistin harjakulmaa päärakennuksen katon muotoa vastaavaksi.

Uudet kattotuolit rakennettiin itse pihamaalla.

Pikkukoirien ulkoillessa täytyy työskennellä hieman varovaisemmin. Uskaltavat jo liikkua aika laajalla säteellä ja yllättävän nopeasti!

Ja vievät mukanaan kaiken mitä löytävät.

Purkutöitä yläkerrassa

Yläkerran toinen pääty on eristetty huoneeksi 80-luvulla. Myös yläkerran laipiossa oli kosteusvaurion merkkejä, joten kattopaneelit saivat kyytiä. Koitimme kyllä purkaa paneloinnin mahdollisimman hellävaroen, jotta puutavaraa voitaisiin vielä kierrättää. Paneeleissa olleet vauriot eivät nimittäin olleet kovinkaan laajoja. Suurin yläkerran huonetta koskenut huolenaihe oli vinokaton osuus, jossa oli jäänyt tuuletusrako tekemättä. Eli tuulensuojalevy ja lasivilla oli remontoidessa painettu suoraan peltikaton alle jäänyttä pärekattoa vasten. Pärekatto oli kuitenkin toiminut hyvin aluskatteena ilmaraon puuttumisesta huolimatta.

Paneeleja purettaessa alkoi hirvittää. Villat olivat tummuneet, eikä ainoastaan vinokaton osuudelta vaan myös laipiosta. Höyrynsulkumuovissa näkyi kuivuneita vesilätäköitä ja naulat olivat monin paikoin ruosteessa.

Näitä villoja ei kierrätetty vaan pussitettiin ja kuljetettiin suoraan lähimpään jätepisteeseen.

En tiedä mistä suunnasta kosteus on tullut ja muovia vasten tiivistynyt, mutta ilmeisesti sitä ei kuitenkaan ole kovin pahasti ollut, sillä puisissa rakenteissa ei näkynyt kosteusvaurioita. Villakin oli pintoja, nurkkia ja läpivientejä lukuunottamatta suht kirkasta. Vinokatto-osuudellakin villa oli tummunut ainoastaan muovia vasten olleelta osalta.

Koitimme myös repiä lattiassa ollutta muovimattoa pois. Pelkona oli, että muovimaton alapuolelle olisi tiivistynyt kosteutta, kun alakertaa on lämmitetty epäsäännöllisesti, mutta usein talvisaikaan talon ollessa asumaton ja yläkerran kylmä. Pelkomme osoittautuivat onneksi aiheettomiksi. Lattialastulevy ja purut sen alla olivat vaaleita ja kuivia.

Lattialastulevyä emme pura, sillä ajatuksena on laittaa linolaattaa tähän osaan yläkertaa. Lattia on kuitenkin tukeva ja tasainen, eikä nyt rakenteiden tarkastuksen jälkeen pitäisi mitään piileviä riskejäkään olla.

Tämän kesän remonttikohteet

Nyt kun alakerta on asuttavassa kunnossa, ei remontin etenemisellä niin kauhea kiire ole. Kun alkuun on päästy, olisi kuitenkin tarkoitus jatkaa samoilla vauhdeilla. Aika paljon tässä talossa kuitenkin on sellaista tavaraa, joka ihan oikeastikin alkaa olla elinkaarensa päässä.

Peltikatossa on paikoin melko ruosteisia kohtia. Puhkiruostunut se ei kuitenkaan vielä ole, mutta vaikea korjata.

Tähän saakka tekemämme kartoituksen mukaan katto on vuotanut ainoastaan kuistin harjapellin alta, missä laipio on kastunut useampaan otteeseen. Sen purku hieman hirvittää.

Kuistin lattia on hieman painunut, joten aiomme avata myös sen ja tarkastaa samalla eristykset. Kuistin lattian eristys on toistaiseksi vielä pieni kysymysmerkki. Kyseessähän on maavarainen laatta, jonka alla ei käsittääkseni ole kapillaarikatkoa. Rakenteen avaamisella viisastumme paljon. Kuistin lattian ja katon avaaminen kuitenkin tarkoittaa sitä, että joudumme purkamaan kuistin alkutekijöihin (vaatehuone ja kiinteät komerot pois) ja rakentamaan sisustan täysin uuteen uskoon. Parempi kuitenkin tehdä kaikki alusta asti kunnolla, ettei tarvitse tehdä myöhemmin uudestaan.

Yläkerran laipiossa kosteusjäljet ovat paljon pienemmät kuin kuistilla, mutta eiköhän kyse ole samasta ilmiöstä täälläkin.

Kattoremontin yhteydessä pidennetään räystäitä ja lisätään vinokatto-osuuksille puuttuva tuuletusväli. Myös yläkerran osalle lisätään 10 cm lisäeriste ulkopuolelle, jolloin vanhat räystäät jäisivät todella lyhyiksi. Alaosan kohdalle lisäeristys on tehty jo 80-luvulla.

80-luvun remontissa alakerran ulkovuoraus tehtiin karaattilevystä. Levy on ollut huoltovapaa, ja varmasti vielä jonkin aikaa toimisi. Ikuinen se ei kuitenkaan ole. Levyjen alareunoista alkaa kiveys tipahdella ja saumat alkavat irvistellä. Kun puuosat ulkoverhoilusta täytyy kuitenkin vaihtaa, päätimme lähinnä esteettisistä syistä vaihtaa koko talon ulkoverhoilun puiseksi.

Aikataulu on sellainen, että nyt kesäkuun lopussa puramme vanhaa ja teemme itse valmistelevia töitä. Heinäkuun alussa tulee kirvesmies avuksi kattorakenteita tekemään ja toisella viikolla saapuvat peltisepät. Ulkovuorausta ja ikkunoiden vaihtoa on luvassa syksymmällä. Ja yläkerran sisäpuoli voi jäädä vielä myöhempään syksyyn ja talveen... Kunhan eristeet saisi ennen kovimpia pakkasia paikalleen!

Ihan pihalla

Kesä on ajoissa vaikka vähän takapakkia on tullutkin. Viime viikolla kävi halla alavimmilla paikoilla ja paikoin on kuusista vuosikasvut paleltuneet. Myöhemmin selvinnee, onko marjat kärsineet vaurioita. Mustikan ja lakan kukinnathan oli jo ohi.

Juhannusruusu on kukkinut jo viikon päivät. Näillä korkeuksilla ruusu kukkii harvoin ennen juhannusta.

Omenapuun taimissa alkaa olla melko hyvät vuosikasvut myös. Olemme koittaneet pyykkipoikien avulla taivuttaa uusia oksia kasvamaan kohtisuoraan runkoon nähden.

Nyt voi vielä vähän aikaa keskittyä puutarhan hoitoon. Juhannuksen jälkeen olisi tarkoitus aloittaa kattoremontti.

Uudet asukkaat

Toukokuun puolessa välissä tälle vaaralle tuli kahdeksan uutta asukasta. Yksi tosin menetettiin vuorokauden vanhana, mutta loput alkavat jo olla aika ärhäköitä.

Emo hoiti alkuun pentuja talliin rakennetussa pesälaatikossa, mutta nyt on siirrytty osittain jo mururuokaan ja pennut pääsevät ulkoilemaan. Myös ruokailu tapahtuu ulkona.

Ylpeä äiti.

Kyllä koiranpennut vaan on suloisia! Vaikka kyllähän näilläkin jo alkaa olla aikamoisia pussipirun piirteitä. Kohta alkaa käydä kunnon rähinä, kun vähän vielä kasvavat.

Höyläys

Kevät ja alkukesä on olleet niin kuivat, että pääsimme jo höyläämään keväällä sahattua ulkovuorilautaa. Paikallinen höyläri saapui kenttähöylän kanssa hommiin ja parin tunnin urakoinnin päätteeksi meillä on reilu 1400 jm 21x120 UTK-profiililla ympärihöylättyä ulkovuoripaneelia. Meinasi tuo pyyntö ulkopinnan höyläämisestä aiheuttaa epäuskoa, kun ei maali siinä kuulemma kestä. Yksi ainoa ihminen on kuulemma koskaan pyytänyt höyläriämme sellaista höyläämään. No. Me olimme toiset.

H kokee, että maineemme remontoijina on TAAS saanut uuden kolauksen, kun kylän miehet pyörittelevät päitään. Onneksi netistä löytyy kuitenkin enemmän tietoa, vertaistukea ja myös perusteluja näille meidän valinnoille. Ja kyllä tähän asti meidän kaikkia "outoja" valintoja on jälkikäteen kuitenkin ymmärretty ja pidetty jopa hyvinä valintoina.

Tarkoituksena tosiaan olisi, että ulkovuoraus tehtäisiin loppukesästä ja ensi kesänä vasta maalattaisiin. Ja maalinahan luonnollisesti olisi pellavaöljymaali.

Kukkia ja ötököitä

Ikuinen ristiriita pihan laitossa on se, antaako pihan olla luonnontilassa vai koittaako sen saada kasvamaan kurissa ja järjestyksessä ihmisen tahdon mukaan. Minusta on ihanaa, kun pihassa kasvaa niittykasveja kuten niittyleinikkiä, kurjenpolvia ja puna-ailakkia.

Vähemmän ihanaksi tämä kuitenkin muuttuu siinä vaiheessa kun kukat ovat kukkineet ja niiden seassa alkaa levitä ruusupensaat ympäri pihaa eikä koko alaa pysty enää ajamaan ruohonleikkurilla eikä kävelemään paljain jaloin.

Kasvimaallakin alkaa tapahtua. Lantut, ensimmäiset herneet ja pavut ovat jo itäneet. Purjon taimet ostin valmiina ja koitan saada ne nurmikatteen avulla saada kasvamaan vähän paremmin kuin viime vuonna.

Pihalla tapaa myös erikoisempia ötököitä. Omenapuussa oli hauska vihreä hämähäkki.

Ja pihakiveykselle oli laskeutunut yökkönen. 

Perunanistutus

Perunanistutuksesta on käyty joka vuosi keskustelua tehdäänkö se käsin vai koneella. Merkityksellisen tästä keskustelusta tekee se, että käsin istutettu peruna täytyy myös nostaa käsin. Ja tuo nosto-operaatio tuppaa olemaan aina aika lailla istutusta hankalampi ja vie enemmän aikaa. Mutta kun itseltä löytyy ainoastaa perunannostokone, ei istutukseen tarkoitettua vekotinta.

Tänä keväänä saatiin naapurista apuja ja peruna laitettiin konevoimin maahan.

Pitkiin penkkeihin tuli rosamundaa, mustaa pottua (kainuulainen perinnelaji) ja sekalainen kokoelma vaaleita lajikkeita, jotka menivät idätysvaiheessa sekaisin (van gogh, pito ja pari muuta lahjasiemenpottua).

Käsin istutettiin sitten "erikoisperunat" pienempiin penkkeihin. Alla olevassa kuvassa on minun viime syksynä naapurin anopilta saamani viimeiset löytyneet "Sallisen perunat". Sallinen-niminen mies on kuulemma aikoinaan tuonut perunan mukanaan reissultaan ja se on kulkenut suvussa pitkään. Tehtiin vaihtokauppa Kainuun mustaan pottuun ja lupasin muorille säilyttää tämän erikoisen lajikkeen. Kuvassa ei näy, mutta nostettaessa nämä perunat olivat vaalean ja punaisen kirjavia, todella erikoisen näköisiä. Nyt siemeniä on seitsemän, mutta ehkä parin vuoden päästä päästään tätäkin perunaa maistelemaan.