Hiljaa hyvä tulee

Olemme jatkaneet pikkuhiljaa ulkovuoren purkua ja eristystä.

Päädyimme kuitenkin lyhentämään vanhoja koolauksia. Kun nyt kaikki on auki ja korjataan, niin miksi jättää mahdollisia riskirakenteita. Vaikka todennäköisyys että kosteus nousee sokkelissa villoihin saakka on aika pieni, niin nyt sen ei pitäisi olla enää mahdollinen.

Eristeenä käytimme selluvillaa 10 cm levyinä. Selluvilla on mukavaa käsitellä. Lasivillaa purettaessa täytyi käydä suihkussa joka välissä ja pestä haalaria koko ajan. Nyt voi tehdä töitä vaikka mekko päällä, eikä kutia ollenkaan!

Tuulensuojalevyjä kierrätettiin, eli osin käytimme vanhaa ja uutta laitoimme lähinnä talon yläosaan tehdyn uuden eristyksen kohdalle.

Kuistin julkisivu

Uusi harjakulma saa suuren kuistin näyttämään enstistä suuremmalta. Mietimme, pystyisikö tuota massiivista vaikutelmaa jotenkin keventämään.

Ennestäänhän kuistin julkisivulla oli ainoastaan yksi kapeampi ikkuna. Sisätiloissa tuo ikkuna sijoittuu vaatehuoneen puolelle. Kuistin sisätilat siis jakautuvat vanhastaan siten, että ovelta päin vasemmalla on ollut pitkä vaatehuone ja oven vieressä oikealla on ollut koko ulkoseinän mittainen kiinteä kaapisto.

Nyt joudumme katon ja lattian korjaamisen vuoksi nämä rakenteet purkamaan ja siten olisi mahdollista tehdä muitakin muutoksia.

Kun tilasimme uudet ikkunat, suunnittelimme talon päätyyn tulevan parvekkeen molemmille puolille tuollaisia samanlaisia kapeampia ikkunoita kuin kuistillakin on. Yläkerran pääty on sen verran kapea, että ikkunallisen parvekkeenoven lisäksi yksi ikkuna riittäisi siellä tuomaan valoa. Nyt vaihtoehtona olisi ottaa toinen ikkunoista käyttöön kuistilla.

Tällöin kuistin ulkoseinällä jäisi vielä tilaa pienemmälle kaapistolle ja sisäseinälle saisi isomman vaatenaulakon sekä pakastimen pois pirtistä tilaa viemästä.

Olemme myös leikitelleet ajatuksella isommasta ikkunasta, eli oven toiselle puolelle kuistin päätyyn tilattaisiin vielä kolmiosainen ikkuna. Ikkunalle kokoa tulisi tällöin 119x 179 cm. Kuistin sivuseinällehän on tulossa samanlainen kaksiosainen ikkuna, kuin mikä tuohon talon seinäänkin on kuvissa piirretty (119x119).

Näin kuistista tulisi todella valoisa. Se ei olisikaan enää pelkkää säilytystilaa, vaan siinä voisi kasvattaa taimia ja kukkia. Ja kesäaikaan tilaa voisi käyttää ylimääräisenä huoneena. Ikkunan alle saisi kuitenkin kunnon kenkätelineen tehtyä ja sisäseinän puolelle jäisi tilaa vaatenaulakoille.

Tämän suunnitelman esteenä tosin voi olla se, että emme saa ikkunafirmalta tähän aikaan vuodesta ikkunaa tarpeeksi lyhyellä toimitusajalla. Ja yhden lisäikkunan tilaus voi tulla suhteessa aika kalliiksi. Eli pitää vielä miettiä. Meillä ei kuitenkaan ole oikein tilaa pyykkikaapillekaan sisällä. Ja jos tulevaisuudessa hommataan eläimiä, niin navettavaatteillekin pitäisi löytyä oma kaappi. Ja minne kaikki remonttia varten hommatut työkalut laitetaan?

Ulkovuorirempan alkua

Hirsirungon eli alakerran osallahan tässä talossa oli 10 cm lisäeristys laitettu 80-luvulla. Tuulensuojana oli käytetty bituliittilevyä, jonka päälle oli kiinnitetty karaattilevy, eli kivirouhepinnoitteua vaneria. Kirvesmiehemme kehui tuota bitumilla kyllästettyä tuulensuojaa kestäväksi ja hyvin käsiteltäväksi. Meidän kun täytyy työstää tuulensuojalevyjä, että saadaan ne sovitettua kattotuolien väliin yläpohjassa. Nykyään bitumoitua tuulensuojalevyä valmistaa ainoastaan Norjalainen Hunton.

Kirvesmiehemme kertoi myös, että Suomen Kuitulevyn tuulileijonan valmistus on siirtynyt Viroon ja ettei laatu kuulemma ole hänen mielestään enää yhtä hyvää. Lyhyempi puukuitu kuulemma tekee levystä "pöhelömpää" mikä vaikeuttaa leikkaamista ja sovittamista hankalampiin kohteisiin. Tästä valmistuspaikan muutoksesta en ollut kuullutkaan, joten piti etsiä tietoa ja kyllä se vaan niin on. Olin typerästi pitänyt itsestäänselvyytenä, että kun yrityksen nimessä on sana "Suomen" niin se tarkoittaa Suomessa tehtyä tuotetta. Tuulileijonalevyä valmistaa kuitenkin nykyään Suomen Tuulileijona Oy, jonka myynti ja markkinointi on Suomessa, mutta tuotanto tapahtuu Skano Group AS:n tehtaalla Pärnussa. Porin tehdas on suljettu huhtikuussa 2013. Kysyimme vielä paikallisesta rautakaupasta ja sieltä kertoivat, että Suomessa tehty levy on heiltä myyty jo alkukesän aikana ja uusi tavara on Virosta tuotua. Aika monet muut rautakaupat näyttävät vielä kuitenkin myyvän suomalaista Tuulileijona-levyä vaihtoehtona halvemmalle virolaiselle tuulensuojalle, liekö heillä sitten ollut isommat varastot.

Tuulensuojalevyvaihtoehtoina oli siis virolaista Virossa tehtyä levyä, suomalaista Virossa tehtyä levyä ja norjalaista bitumoitua levyä. Päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Hirsirungon osalta puramme karaattilevyn sekä vanhan tuulensuojan, vaihdamme lasivillat selluvillaan ja kiinnitämme vanhan tuulensuojan takaisin paikalleen (kunhan vain saamme sen ehjänä irti). Eristeen vaihto tehdään tässä tapauksessa ehkä vähän "varmuuden vuoksi" -periaatteella. Tuulensuojalevy täytyy kuitenkin käyttää irti, että näemme onko villat päässeet kastumaan seinille vettä roiskineiden räystäiden alta vuosien saatossa. Tässä vaiheessa villojen vaihto on kuitenkin suhteellisen helppoa ja rauhoittaa mieltä varmasti tulevaisuudessa. Yläosasta puramme vanhan ulkoverhoilun ja koolaamme seinän samaan tasoon alakerran kanssa. Aloitimme jo vähän purkamista kuistin viereiseltä seinältä.

Villat olivat hiirenpesiä ja -ulostetta lukuunottamatta suhteellisen puhtaita. Auringonkukansiemeniäkin olivat hiirulaiset nakerrelleet seinän sisässä.

Saimme hirsiseinän näkyviin.

Ulkovuoraus on tuotu reilun 5 cm sokkelin tasoa alemmas. Koolaukset eivät tuntuneet kuitenkaan kosteilta eikä vaurioita ollut näkyvissä, vaikka tämä nurkka on eniten kärsinyt kosteudesta, joten uskallamme jättää rakenteet ennalleen.

Vanha ulkovuori oli paikoitellen todella hyvässä kunnossa ja todella vaikeaa purkaa. Yläkerran alkuperäisen seinärakenteen muodosti raakalaudasta tehty pystylaudoitus, johon oli lyöty ulkovuoripaneeli suoraan kiinni. Paikoitellen vielä naulojen päät oli lyöty sisäpuolelta littuun. Naulan päät piti kääntää sisäpuolelta pystyyn, lyödä ulos ja niin saatiin lopulta paneelit irti.

Ulkovuoresta näkyi hyvin väärän maalin vaikutus puuhun. Vaikka paneeli oli muuten kovaa ja kuivan tuntuista, on puu maalin alla harmaata ja märkää.

Valmis katto

Tai no eihän se nyt ihan valmis vielä ole. Vanhaan taloon perusteellista remonttia tehdessä ei oikein millään pysty tekemään asioita aina oikeassa järjestyksessä. Kuistin ja päärakennuksen seinän liitoksessa tulisi olla ulkovuoraus tehtynä, että kuistin katon pelti voitaisiin nostaa seinälle. Kattorakenteen korotuksen vuoksi ulkovuorausta ei voitu kuitenkaan tehdä ennen kattoa. Onneksi töiden sovittelu onnistuu, varsinkin nyt kun rakennusalalla on hiljainen kesä.

Mehän mietittiin pitkään eri kattovaihtoehtoja. Konesaumakatto oli kuitenkin ykkösvaihtoehtona alusta lähtien. Niin monet ihmiset puhuivat saumakaton kovasta hinnasta joten selvitimme myös vaihtoehtoja. Kun laskimme kattomateriaalien hintoja yhteen, ei konesaumakatto enää tuntunutkaan niin kalliilta ratkaisulta. Muualta olen kuullut myös kokemuksista, joissa tarjous valmiiksi asennetusta profiilipeltikatosta on ollut konesaumatarjousta kalliimpi ja uskon sen täysin.

Muutama sana hinnanmuodostumisesta, ihan sillä jos joku suunnittelee vastaavaa ja etsii tietoa (niin me ainakin yritettiin tehdä). Katon koko meillä on noin 160 neliötä ja jiiri kuistin katossa nostaa hintaa. Meillä rakennustarvikkeiden (pellit, kattoturvatuotteet ja sadevesisysteemit) osuus peltifirman tarjouksesta oli noin 2800 € ja työn osuus (josta saa kotitalousvähennyksen) 5800 €. Hintoihin sisältyi myös sekä savupiipun että iv-piipun pellitykset. Profiilipeltikaton itseasennus on helpommin toteutettavissa, jolloin olisi säästöä tullut työn osuudesta. Kuitenkin laskiessamme esimerkiksi Ruukin Tiilikaiselle tai Classicille (rivisaumakatto) hintaa, nousi materiaalien osuus tuplasti konesaumakaton materiaaleja kalliimmaksi, kun erilaiset listat, tiivisteet ja ruuvit otettiin huomioon. Eli itse asentaen olisi todennäköisesti halvemmalla päästy, mutta hintaero ei olisi kuitenkaan ollut niin suuri kuin mitä ensin kuvitteli.

Pohjatyöt teimme itse kirvesmiehen avustuksella. Katon korotusta, oikaisua ja kuistin katon uusia rakenteita oli kirvesmiehen apuna tekemässä 2-3 miestä talkootyönä. Puutavara oli omasta takaa, eli konesaumakaton vaatima tiiviimpi ruodelaudoitus ei aiheuttanut meille lisäkustannuksia, ainoastaan lisää työtä. Kun kirvesmiehen reilun viikon palkka veroineen ja eläkemaksuineen oli 1450 € ja pohjatöiden rakennustarvikkeet (naulalevyt, naulat ja ruuvit) maksoivat 500 € niin uskoisin meidän pääsevän koko katon osalta aika lähelle 10 000 euron tavoitetta kun kotitalousvähennys pystytään vielä jakamaan useammalle henkilölle.

Meille konesaumakaton teki paikallinen Sotkamon Peltityö Ky josta ei ole mitään pahaa sanottavaa, päinvastoin! Perheyrityksen toisen polven peltiseppämestarit osasivat asiansa ja oli mukava seurata toimivaa työporukkaa. Tulivat töihin aina sopimuksen mukaan ja keräsivät jopa pellinpalaset nurmikolta päivän päätteeksi.

Suoran lappeen pellitys sujui todella nopeasti. Pellit vaan nosteltiin katolle, kiinnitettiin reunasta kiinnikkeillä ja saumattiin. Harjan sauman kääntäminen ja jiirin teko vaati puolestaan enemmän käsityötä. Kun katto vielä tehtiin paksummasta ja hieman vaikeammin työstettävästä 0,6 mm pellistä, sai peltiseppämestari ihan tosissaan takoa että kattopellit kääntyivät halutulla tavalla.

Vesikourut asennettiin jo paikalleen ja saamme taas kasteluvettä taivaalta talteen tomaateille. Syöksytorvet asennetaan ulkovuoren valmistumisen jälkeen.

Nyt valmis katto häikäisee auringon paisteessa, kun vain paistaisi.

Löytöjä vintiltä

Yläkertaa tyhjennettäessä löytyi muutamia erikoisia esineitä. Osa on kannettu luhtiin varastoon, ajatuksena käydä niitä läpi myöhemmin ihan ajan kanssa.

Puruvintin puolelta löytyi paljon sanoma- ja aikakauslehtiä. 1960-luvun Pellervot ja Maatalousnaiset laitettiin talteen. Vanhin tähän mennessä löytynyt sanomalehti on Kainuun sanomat kesäkuulta 1951.

Saimme myös selville, että kylmän vintin ikkuna on alun perin tällä vaaralla olleesta pirtistä kierrätetty. Ikkunalla on todennäköisesti ikää reilusti yli 100 vuotta.

Ikkunan puitteet on tosin entiset eikä tuplista ole tietoa, mutta tämä ikkuna laitetaan siitä huolimatta visusti talteen. Jos vaikka rakennettaisiin nukkuma-aitta joskus tulevaisuudessa.

Vintiltä löytyi myös kengän lestit. Kuka lie toiminut suutarina? Naulanreikiä löytyi pohjasta, joten käytössä ovat olleet.

Puisia esineitä löytyi vintiltä enemmänkin. Näistä vain ei ole tietoa,  mitä ne ovat ja mitä niillä on tehty?

Puruvintin puolelta täytyy vielä lapioida puruja vähemmäksi ja rakenteita näkyviin. Saa nähdä löytyisikö purujen seasta vielä joku jemma.

Änkkäripossu

Kattorakenteiden teon lomassa tuli tehtyä myös hieman käsitöitä. Kummipoika lähestyi postikortilla kesäkuun lopulla ja pyysi tekemään langasta änkkäripossun. Korttiin oli piirretty myös mallikuva.

Ja kyllähän se possu valmistui, vähän kerrassaan. 

Lopuksi vain palaset yhteen ja valmis possu lähti paketissa uudelle omistajalle!

Katon pohjat valmiiksi

Viime viikonloppuna tehtiin ruodelaudoitusta ja minä maalasin otsalaudat. Meinasi tulla vähän kiire tuon maalaushomman kanssa, kun ei osattu ottaa huomioon että vaikka talo muuten maalataan vasta ensi keväänä, pitää peltien ja räystäskourujen alle tulevat osat olla jo nyt maalattuina... Onneksi maali löytyi ja oli muutama todella kuiva päivä putkeen. Appiukko muurasi savupiipulle jatkon. Laasti sekoitettiin itse Jäppilän perintöhiekasta, josta viime vuonna teimme rappauslaastia.

Maanantaita tuli taas kirvesmies töihin ja kuistin katto purettiin. Alta löytyi odotetusti pölisevää villaa, hiiren- ja ampiaisten pesiä. Tällä kertaa yksi ampiaispesä oli asuttu, mutta kukaan ei onneksi saanut osumaa.

Pahimmat kosteusvauriot olivat ruodelaudoituksessa. Katosta vuotanut vesi ei ollut onneksi päässyt kuitenkaan lahottamaan rakenteita.

Uusien kattotuolien nosto onnistui käsivoimin katolle.

Maanantaina tulivat myös peltisepät aloittamaan valmiin lappeen pellitystä. Nopeasti sujui konesaumakaton asennus suoralle pohjalle. Päädyimme katon materiaalia valitessa sinkittyyn 0,6 mm peltiin. Ruukki olisi myöntänyt pinnoitteelle 20 vuoden takuun, mutta jos katon pitäisi kestää 3-5 kertaa kauemmin, päädyimme vähemmän huoltovapaaseen ratkaisuun. Huoltovapaa kun ihan liian usein tarkoittaa korjauskelvotonta.

Tiistaina täytyi saada katon pohjat pohjat, aluskate ja ruodelaudoitus valmiiksi, sillä keskiviikolle oli luvassa sadetta.

Kuvia jiirin teosta en ehtinyt juuri ottaa, kun allekirjoittanutkin oli mukana heilumassa katolla. Periaate kuitenkin oli, että päärakennuksen korotus tehtiin ensin ja sitten kuistin katto sovitettiin siihen. Ison lappeen kattotuolien väliin kiinnitettiin lankut, joihin jiiri kiinnittyi.

Ruodelaudoitus näin jyrkällä katolla tehtiin 10 cm välein. Harja, räystäs, jiiri ja piipun ympärys laudoitettiin umpeen vähän matkaa.

Jiiristä ei loppujen lopuksi tullut kovin syvää. Jonkin aikaa kesää varmasti silmän tottua kuistin uuteen muotoon. Isohan tuo kuisti on, mutta pelkäsin sen näyttävän vielä massiivisemmalta harjakulman muutoksen jälkeen.