Ulkovuorirempan alkua

Hirsirungon eli alakerran osallahan tässä talossa oli 10 cm lisäeristys laitettu 80-luvulla. Tuulensuojana oli käytetty bituliittilevyä, jonka päälle oli kiinnitetty karaattilevy, eli kivirouhepinnoitteua vaneria. Kirvesmiehemme kehui tuota bitumilla kyllästettyä tuulensuojaa kestäväksi ja hyvin käsiteltäväksi. Meidän kun täytyy työstää tuulensuojalevyjä, että saadaan ne sovitettua kattotuolien väliin yläpohjassa. Nykyään bitumoitua tuulensuojalevyä valmistaa ainoastaan Norjalainen Hunton.

Kirvesmiehemme kertoi myös, että Suomen Kuitulevyn tuulileijonan valmistus on siirtynyt Viroon ja ettei laatu kuulemma ole hänen mielestään enää yhtä hyvää. Lyhyempi puukuitu kuulemma tekee levystä "pöhelömpää" mikä vaikeuttaa leikkaamista ja sovittamista hankalampiin kohteisiin. Tästä valmistuspaikan muutoksesta en ollut kuullutkaan, joten piti etsiä tietoa ja kyllä se vaan niin on. Olin typerästi pitänyt itsestäänselvyytenä, että kun yrityksen nimessä on sana "Suomen" niin se tarkoittaa Suomessa tehtyä tuotetta. Tuulileijonalevyä valmistaa kuitenkin nykyään Suomen Tuulileijona Oy, jonka myynti ja markkinointi on Suomessa, mutta tuotanto tapahtuu Skano Group AS:n tehtaalla Pärnussa. Porin tehdas on suljettu huhtikuussa 2013. Kysyimme vielä paikallisesta rautakaupasta ja sieltä kertoivat, että Suomessa tehty levy on heiltä myyty jo alkukesän aikana ja uusi tavara on Virosta tuotua. Aika monet muut rautakaupat näyttävät vielä kuitenkin myyvän suomalaista Tuulileijona-levyä vaihtoehtona halvemmalle virolaiselle tuulensuojalle, liekö heillä sitten ollut isommat varastot.

Tuulensuojalevyvaihtoehtoina oli siis virolaista Virossa tehtyä levyä, suomalaista Virossa tehtyä levyä ja norjalaista bitumoitua levyä. Päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Hirsirungon osalta puramme karaattilevyn sekä vanhan tuulensuojan, vaihdamme lasivillat selluvillaan ja kiinnitämme vanhan tuulensuojan takaisin paikalleen (kunhan vain saamme sen ehjänä irti). Eristeen vaihto tehdään tässä tapauksessa ehkä vähän "varmuuden vuoksi" -periaatteella. Tuulensuojalevy täytyy kuitenkin käyttää irti, että näemme onko villat päässeet kastumaan seinille vettä roiskineiden räystäiden alta vuosien saatossa. Tässä vaiheessa villojen vaihto on kuitenkin suhteellisen helppoa ja rauhoittaa mieltä varmasti tulevaisuudessa. Yläosasta puramme vanhan ulkoverhoilun ja koolaamme seinän samaan tasoon alakerran kanssa. Aloitimme jo vähän purkamista kuistin viereiseltä seinältä.

Villat olivat hiirenpesiä ja -ulostetta lukuunottamatta suhteellisen puhtaita. Auringonkukansiemeniäkin olivat hiirulaiset nakerrelleet seinän sisässä.

Saimme hirsiseinän näkyviin.

Ulkovuoraus on tuotu reilun 5 cm sokkelin tasoa alemmas. Koolaukset eivät tuntuneet kuitenkaan kosteilta eikä vaurioita ollut näkyvissä, vaikka tämä nurkka on eniten kärsinyt kosteudesta, joten uskallamme jättää rakenteet ennalleen.

Vanha ulkovuori oli paikoitellen todella hyvässä kunnossa ja todella vaikeaa purkaa. Yläkerran alkuperäisen seinärakenteen muodosti raakalaudasta tehty pystylaudoitus, johon oli lyöty ulkovuoripaneeli suoraan kiinni. Paikoitellen vielä naulojen päät oli lyöty sisäpuolelta littuun. Naulan päät piti kääntää sisäpuolelta pystyyn, lyödä ulos ja niin saatiin lopulta paneelit irti.

Ulkovuoresta näkyi hyvin väärän maalin vaikutus puuhun. Vaikka paneeli oli muuten kovaa ja kuivan tuntuista, on puu maalin alla harmaata ja märkää.