Uudet ikkunat

Pitkään mietimme alammeko uusimaan talon ikkunoita. Vanhat ikkunathan oli vaihdettu taloon 80-luvun alussa ja olivat osin vielä ihan toimivat. Kuitenkin yläkerran ikkunan puitteista oli liimaukset pettäneet ja alakerran ikkunoista oli kattoremontin jälkeen lopulta kolmesta ruudusta uloin lasi rikki ja ulkokarmit alareunoistaan melko väljät ja hauraat. 80-luvun teollisten ikkunoiden korjaus olisi ollut melko hankalaa ja hintaakin tuolle operaatiolle olisi tullut aika paljon suhteessa uusiin, niin päädyimme vaihtamaan talon kaikki ikkunat.

Ostimme uudet ikkunat jo viime keväänä, mutta vaihtamaan pääsimme vasta nyt. Ihan hyvä kyllä näin, kun pärekattoa purettaessa katolta tipahteli sen verran tavaraa. Ikkunoissa päädyimme ihan teolliseen bulkkituotantoon, tosin paikalliseen sellaiseen. Tällä kertaa budjetti ei sallinut enempää, joten eiköhän nuo meille kelpaa.

Ikkunoiden malli jäljittelee talon alkuperäisiä kaksiruutuisia ikkunoita.

Raitisilmaventtiilit tuli muutamaan ikkunaan. Jospa tuo vähentäisi korvausilman tuloa alapohjasta ja parantaisi sisäilmaa entisestään.

Alimmassa kuvassa näkyy pellavarivesäkki, jolla tiivistettiin karmien ja seinän välinen rako.

Muistoja kesästä

Maanviljely onnistui tänä kesänä melko hyvin. Kellarissa on juureksia joka lähtöön, viimeisiä laatikoissa kypsyneitä tomaatteja vielä syödään ja yksi kesäkurpitsa vielä odottaa laittoa varastossa. Kasvihuoneesta otin myös pari viherkasvia meille pirttiin.

Basilika innostui kukkimaan ja kasvattamaan juuret vesilasissa. Pitäisiköhän tuo istuttaa vielä multaan?

Tarjous, josta emme voineet kieltäytyä

eli vielä yksi uusi asukas.

Koiratarhassa asustavasta suomenajokoirauroksesta tuli pikkuajokoirien isä alkukesästä. Koko kesä on mennyt pohtiessa pystyttäisiinkö pentueesta ottamaan itselle astutuspentu. Meillä kun ei oikeasti ole tilaa uusille koirille. Koiratarha on täynnä, eikä lämmitettyjä koppeja ole ylimääräisiä. Ja anoppi vastustaa kiivaasti jokaista uutta koiraa ihan periaatteesta. Toisaalta taas tällaista tilaisuutta tuskin toiste tulee, kun tuo vanha ajokoira ei kuitenkaan mikään muotovalio ole, vaikka käyttöominaisuudet hyvät onkin.

Nartun omistajat olivat pitäneet yhtä suuren vaikutuksen tehnyttä pentua varattuna kyselyistä huolimatta, niin täytyihän tuo tänne hakea. Ensimmäisen yön pentu nukkui meillä pirtin lattialla, mutta ehkäpä tuo pärjäisi harmaan pennun kanssa myös vanhassa tallissa. Pennut ovat suht saman ikäisiä ja narttuja molemmat, joten ainakin ensivaikutelman mukaan tulevat hyvin juttuun keskenään.

Aika vanhahan tuo pentu jo on, reilut neljä kuukautta. Nyt vaan pitää koittaa panostaa tämän kanssa vähän enemmän tuohon koulutukseen, jos kovilla pakkasilla pidetään sisällä. Ja opettaa kulkemaan kunnolla hihnassa ja polkupyörän kanssa, kun ei meistä kukaan mikään maratonjuoksija ole.

Oman paikkansa se jo oppi, vaikka kammarin oven unohtuessa auki on meidän futon ja päiväpeittona toimiva huopa ymmärrettävistä syistä paljon mukavampi kuin tuo haiseva vanha matto...

Kylppärin laatoitus

Meillähän tuli kylpyhuoneeseen lasikuitutapetti seiniin, vaikka suurin osa ympärillä olevista ihmisistä ihmetteli miksi emme sitä laatoita. Ollaan kuitenkin oltu tuohon tyytyväisiä. Meidän kylpyhuone on melko viileä, sillä se on hirsikehikon kulmassa ja laatoitus tekisi seinistä vielä kylmemmän tuntuiset. Kylppärissä ei tule kuitenkaan niin paljoa aikaa vietettyä, että viitsisi lattialämmitystä ihan täysille laittaa kuin kovimmilla pakkasilla. Viime talvena lämpötila taisi olla noin 17 asteen paikkeilla keskimäärin. Hieman oli viileää suihkuun mennessä, mutta umpinaisessa höyrysuihkukaapissa ei huoneen lämpötilalla ole mitään merkitystä.

Kuitenkin tarkoituksenamme oli laatoittaa lavuaarin ja peilikaapin välinen tila keittiön välitilasta yli jääneillä laatoilla. Muutimme taloon viime joulukuussa ja kuinka ollakaan, ei niitä laattoja ollut vielä tänä syksynäkään seinässä...

Piti siis ottaa itseä niskasta kiinni ja ryhtyä toimeen. Eikä tuohon hommaan mennyt kuin tunti loppuviimein. Ja siitäkin ajasta iso osa oli laastin tekeytymisen odottelua. Se on jännä miten välillä ei saa aikaiseksi tuollaisia pieniä asioita sitten  millään.

Saumaukseen meni sitten toinen tovi. Alunperin oli ajatuksena saumata kylpyhuoneessa laatat tummemmalla laastilla, kun seinät ovat niin valkoiset. En ollut kuitenkaan täysin tyytyväinen laattojen asetteluun (keskelle jäi isompi rako), niin valkoiset saumat tuli nyt tännekin.
 

Ylemmässä kuvassa näkyy altaan reunalla työkaluja, kun putkimies käydessään avasi hanan ja rassasi röörit puhtaiksi. Meillä oli nimittäin kylmävesiputkessa osittainen tukos, joka hidasti pesukoneen vedenottoa ja välillä esti sen täysin. Tosin tuolla rassauksella tukos vain siirtyi alemmas putkistössa ja nousi vaivaamaan myöhemmin uudestaan. Mutta sitten hana avattiin taas ja nyt pitäisi ongelman olla lopullisesti korjattu.

Veden tulon katkominen, putkien jäätyminen ja sulaminen sekä paineen vaihtelut on ilmeisesti irrottanut kaikkea kyönää tuolta vanhoista putkista ja sakka on kertynyt nyt hanojen ahtaisiin paikkoihin ja sihteihin. Puhdistettiin hanojen sihdit, niin huomasi että aikamoisen ruskean sakkakerroksen läpi tullutta vettä onkin tullut jo vuoden päivät juotua...

LVI-asennuksia

Heikki oli viime viikolla Kuusamossa kalalla, niin appiukolta löytyi aikaa piipahtaa yhtenä päivänä auttamassa yläkerrassa. Putkimies kävi viime viikolla asentamassa uuden pumpun kaivoon ja samalla hankittiin myös ilmastointitarvikkeita ja saatiin asennusohjeita.

Meillähän taloon jää painovoimainen ilmanvaihto ja sen vuoksi ei kovin kummoisia ilmanvaihtoviritelmiä tarvitse alkaa rakenteisiin koteloimaan. Kattoremontin yhteydessä katolle kuitenkin tehtiin ilmanvaihtopiippu, johon toistaiseksi tulee kaksi läpivientiä. Varaa on vielä kahdelle lisää, jos tulee myöhemmin tarvetta. IV-piippuun päädyttin peltiseppien ja kirvesmiehen suosituksesta. Itse oltiin katseltu netistä/rautakaupoista vaan jotain vilpe-ratkaisuja ja valmispiippuja, mutta tämä on kyllä ihan hyvä ratkaisu. Mahdollisimman vähän läpivientejä itse kattoon!

IV-piippu on siis ihan puusta rakennettu 40x40 cm laatikko, joka on pellitetty samaan tapaan kuin savupiippukin. Meillä piippuun vedettiin nyt alakerrasta liesituulettimen hormi. Toiseen hormiin tulee yläkerrasta poistoilmakanava. Liesituuletin on oikeasti tuossa savupiipun (ja puuhellan) vieressä, mutta viedään putki kuitenkin kauemmas savupiipun hormeista, ettei ala ilma kiertää takaisin alas matalapaineella.

IV-piippu oli pellityksen yhteydessä luonnollisesti pellitetty ylhäältä umpeen ja nyt putkia asennettaessa peltiin piti saada reiät. Ja minähän se jouduin ne pienimpänä peltisaksilla nyhertämään tuolla piipussa. Sitä joutuu pienimpänä rakentajana aina kaikkein ahtaimpiin paikkoihin. Läpiviennit pitäisi vielä tiivistää silikonilla ulkoapäin, mutta sen saa joku muu kyllä tehdä.

Yllättävän mukavasti sujui tuo putkien eristyskin. Eristettiin paloturvallisuussyistä liesituulettimen hormi kauttaaltaan kivivillalla, vaikka se puhallusvillan alle vielä jääkin.

Ollaan taas yhtä askelta lähempänä yläpohjan eristeiden puhallusta!

Uudet ovet

Talon vanhat ulko-ovet ovat ajan saatossa vääntyneet hieman kieroon ja lukot väsähtäneet hankaliksi käyttää. Tiivistyksen jälkeenkin kuistin ja eteisen välisen oven alareunaan jäi rako ja kyllä sieltä koko talven pakkasilma puhalsi. Lisäksi ovi on turvonnut sen verran ahtaaksi, etä se vinkaisee melko lujasti aina suljettaessa. Pelätään jo melkein kuulomme puolesta. Talon sisäovet ovat kaikki alkuperäisiä tai kierrätettyjä kokopuisia peiliovia, mutta ulko-ovien kohdalla kierrätys ei tuntunut niin hyvältä idealta.

Ostimme siis uudet ovet. Päädyimme ovivalinnassa tukemaan itäsuomalaista pienteollisuutta ja haimme ovet Varkaudesta syksyllä kun kävimme vanhempieni luona. Ostimme ovet puuvalmiina ja maalasimme ne itse lapsuudenkotini vanhassa navetassa, jossa nykyään on melko hyvät verstastilat.

Uusia ovia on kolme kappaletta. Parvekkeelle sekä kuistin ja eteisen väliin tulee ikkunalliset ovet. Eteisessähän ei ole omaa ikkunaa, niin näin saamme sinne hieman luonnonvaloa. Varsinaisen ulko-oven päädyimme ostamaan perinteiseen tyyliin kokopaneloituna.

Ovien värien valinta tuotti harmaita hiuksia. Perinnevärikarttoja katselimme ja vaikka jonkinlainen ajatus meillä onkin tulevasta kokonaisuudesta, ei mitään olla lyöty lukkoon vielä. Päädyimme nyt maalaamaan ulko-ovet punaruskealla pellavaöljymaalilla. Talostahan on tarkoitus tulla keltainen valkoisilla nurkkalaudoilla. Ja katosta tulee ehkä vihreä tai punainen, mutta sitä ei tarvitse oikeasti miettiä vielä moneen vuoteen. Kuistin ja eteisen välisen oven maalasimme valkoiseksi, kuten muutkin sisäovet.

Heikki jätti kaverinsa kanssa hirvenmetsästyksen eilen väliin ja paiskittiin koko päivä yläkerrassa töitä. Ja paljon saatiinkin aikaan! Nyt on pohjoispääty saatu eristettyä ja levytettyä ulkopuolelta. Ja ovi ja ikkuna ovat myös paikoillaan.

Talvi tuli

Tänä aamuna kun vilkaisi ulos, niin maa oli valkoisena lumesta. Ja lisää vaan tulee. Pääsi ensimmäistä kertaa tekemään portailla lumitöitäkin. Ja pikkukoira (joka ei enää kyllä ole kovin pieni) on ihmeissään kun kaikki luut, raadot ja muut herkkupalat katoavatkin näkyvistä. Onneksi nokka toimii!

Minä nostin alkuviikosta viimeiset palsternakat kasvimaalta ja appiukko ehti vielä kyntääkin, että ehkä tuo talvi saa jo tulla. Ensi viikolle on tosin luvassa sellaiset lämpötilat, että märkää ja loskaa on tiedossa...

Parvekkeen valmistelua

Päädyimme rakentamaan parvekkeen talon pohjoispäätyyn, joka on ollut puruvinttinä. Tulevaisuudessa tila tulee toimimaan makuuhuoneena. Parvekkeelta pääsee tuulettamaan matot ja petivaatteet, sekä haistelemaan muutenkin tuulta ja ilmaa. Mitään tanssilavaa parvekkeesta ei tule, noin 1x2 metriä olisi suunnitelmissa. Että se näyttäisi edes suurin piirtein luontevalta.

Tuli todettua sellainenkin, että kirjastossa on näppärästi RT-kortisto elektronisena aineistona, tiskin takana tosin. Lainaan sitä ei itselle saa, mutta ihan näppärä käydä varmistamassa siellä hieman rakennekuvia. Kun meillä ei ihan joka kohdasta ole piirustuksia viimeisen päälle tehtyinä...

Kun lattiaa ei vielä ole, saamme parvekkeen kannattimet tuettua hyvin välipohjan niskoihin pidemmälle matkalle. Parvekkeen kannattimina käytämme 2"x5" lehtikuusilankkua. Kannattimia tulee neljä kappaletta noin 60 cm etäisyydelle toisistaan. Seinän ylimmäinen hirsi lovetaan kannattimien kohdalta. Onneksi tällä seinällä ylin hirsi on tosi järeä ja läpeensä kova ja kuiva. Ylimmän hirsikerran lahovaurio oli siis melko paikallinen eteläseinustalla pirtin yläpuolella. Ymmärrettävää sikäli, että pirttiä on aina lämmitetty eniten ja kosteutta on sinne kertynyt myös ruoanlaitosta ja pyykkien kuivatuksesta. 

Moottorisaha on kätevä hirsitöissä!

Viimeistely tehdään talttaamalla.

Kannattimet tuodaan noin metrin verran lattian sisään. Kannattimien päät lovetaan välipohjan vasoihin kiinni ja varmistetaan vielä kulmaraudoilla.

Vanhoja ja uusia harrastuksia

Ollaan me tehty nyt syksyn tullen muutakin kuin remonttia. Nythän täällä vietetään paraikaa lihaisaa lokakuuta kun metsästysaika on kuumimmillaan. Tämä aamunakin on vuoltu sydäntä leivän päälle ja viime viikolla nautittu maksaa ja kieltä. Turpasyltti on toistaiseksi tältä syksyltä keittämättä, mutta ehkä senkin aika vielä tulee. Syksyhän on perinteisesti teurastusaikaa ja herkut sen mukaiset! Me kevennetään sitten paastonaikana kevättalvesta.

Osittain metsästykseen liittyy myös uusi harrastukseni. Aloitin syksyllä kansalaisopiston nahka- ja turkistyön kurssin. Nahkatöitähän minä olen aiemminkin tehnyt, mutta turkis on sen verran moniulotteisempaa materiaalia, että sen käsittelyssä ottaa mielellän ammattilaisen ohjeita vastaan. Nuo turkikset nimittäin mitä työstän, ei ole ihan sieltä helpoimmasta päästä. Karvalakkiin tuleva majavannahka on nimittäin melkoinen seula...

Olen kuitenkin jo oppinut kaksi eri tapaa paikata reikiä! Että eiköhän ne lakit jossain vaiheessa valmistu.

Heikki mainitsi minun uudesta harrastuksesta turkispyyntiä harrastavalle kaverilleen ja yhtenä päivänä hän saapui meille pienen lastin kanssa.

Saas nähdä mitä näistä syntyy. Kettuliivi on toistaiseksi ollut mielessä. Siihen pitäisi vaan alkaa metsästämään ruskeaa mokkaa kevennykseksi. Harmittaa kun ei tullut kaupungissa asuessa hamstrattua UFFin euron päiviltä vanhoja nahkahameita ja takkeja. Minä koitan kuitenkin pärjätä luonnonturkiksilla ja kierrätysnahoilla niin pitkälle kuin mahdollista.

Puruja pois ja muuta puuhaa

Yläkerrassa hommat etenee. Oikeita portaita meillä ei vielä ylös ole vaan kulku tapahtuu tikkaita pitkin eteisestä. Yön ajaksi tikkaat otetaan alas ja aukon päälle nostetaan selluvillalla täytetty laatikko. Melko hyvin on lämpö pysynyt eteisessä vaikka on yöpakkasiakin jo ollut. Puruja vain kulkeutuu alakertaan aika lailla. No onneksi me ei kumpikaan olla ihan siivousfriikkejä...

Puruvintin puolelta saimme korotettua kattorakenteen samaan tasaan kuin mihin toinen puoli oli korotettu 80-luvun alussa. Nyt saamme yläkertaan noin 220 cm korkeat huoneet. Eli kävelemään pääsee ja hyppimäänkin, vaikka ei ihan nykystandardeja täyttäisikään.

Pohjoispäätyyn on tehty myös uusi seinärakenne. Osittain olemme jo villoittaneet sitä, vaikka parvekkeen rakenteet vielä puuttuvat. Parvekkeen kannatinpalkit tuetaan välipohjan vasoihin, eli kiinnitetään ne paikalleen ennen eristystä vaikka varsinainen parvekkeen teko onkin edessä vasta ensi kesänä. Ihmettelimme, miksi pakasta vedetyt villat ovat muuttuneet niin kovin repaleisen näköisiksi seinässä kunnes huomasimme muutaman tintin yläkerrassa. Koittavat nekin eristää pesäänsä.

Kun saimme oviaukon tehtyä, aloimme säkittää purua ja kantaa sitä ulos. Imuauton vuokra olisi ollut vähän turhan iso investointi meidän nykytuloilla, joten ei kun lapio kouraan, maski päähän ja töihin! Näin saatiin myös talteen kaikki välipohjassa olleet Heikin tätien kouluaikaiset ainevihot ja piirustukset. Imuautohan ei olisi valikoinut vaan kaikki olisi päätynyt jäteasemalle.

Meillä purun loppusijoituspaikka sijaitsi vähän sivummalla vaarassa. Samaan kasaan päätyi myös lahonnutta hirttä ja vanhoja tuhottavia asiakirjoja. Kuormasta löytyi kyllä vielä mielenkiintoista luettavaa, vaikka melko tarkasti kärryä täytettiin.

Seuraavaksi parvekkeen kannattimet ja ovi paikalleen. Ja se yläpohjan eristys... Vaikka tuhottoman paljon tuntuu olevan työvaiheita vielä ennen kuin siihen päästään. Dead line on siirtynyt jo lokakuun alusta loppuun. Ilmojen puolesta ei kyllä vielä ole mitään hätää!