Puhallusvilla yläpohjaan

Vihdoinkin saimme eristystyöt siihen pisteeseen, että pääsimme hakemaan rautakaupasta säkkikaupalla puhallusvillaa ja -koneen. Selluvillan puhallustahan harjoittelimme jo alapohjan eristyksen yhteydessä. Nyt vaan oli hieman ahtaammat paikat niin puhalluksen kohteena kuin letkun käyttäjälläkin.

Ensin puhalsimme vino-osien kotelot täyteen. Olimme paperoineet vino-osat ja naulanneet tukilaudoituksen alle.

Jälkikäteen ajateltuna olisimme päässeet vähemmällä sotkulla, jos olisimme eristäneet kaiken yhdellä kertaa. Toisaalta nyt vino-osuuksien teko oli helppoa, kun pystyi seisaaltaan liikuttamaan letkua eikä tarvinnut konttailla tässä vaiheessa vielä yläpohjassa.

Seuraavaksi oli yläpohjan paperoinnin vuoro.

Itse yläpohjaan puhallettiin reilu 40 cm eristettä. Yläpohjassa oli melko pimeää, vaikka molemmissa päädyissä tuuletusaukot ovatkin. Otsalampun kanssa sai siis työskennellä. Melko hyvin tuolla mahtui lopulta konttailemaan, vaikka ylimääräistä tilaa ei kyllä ollut.

Yläpohjan eristeen puhallukseen saimme myös apuja naapurista. Hyvä niin, sillä viimeiset säkit puhallettiin tuuletusluukun kautta, eikä minusta olisi ollut letkunaiseksi seitsemän metrin korkeudessa tikapuilla.

Puhallusvillan asennuksen jälkeen lämmitimme leivinuunia, kun pirtti oli päässyt parin intensiivisen työpäivän aikana hieman jäähtymään. Heikki kävi hakemassa yläkerrasta unohtuneita tavaroita ja huomasi jäätyneen ikkunan jo sulaneen! Näyttää siis amatööripuhallus onnistuneen.