Mitä ihmettä!

Yläkerrasta on kuulunut viimeisen viikon aikana yllättäviä ääniä. Sähköjohtokin sinne luikerteli.

Reilun viikon ajan oli kirvesmies Heikin apuna rakentamassa ja onhan se ihan eri näköinen nyt tuo yläkerta. Ei siellä mitään valmista ole, mutta rakenteet vähän paremmalla mallilla.

Kuistiremppa jatkuu

Kuistin rakenteet korjattiin elokuun aikana, mutta sisäpintojen laitto on sattuneista syistä ollut hieman hidasta. Kuistihan on pinta-alaltaan noin 15 neliötä, "syvyys" vajaat kolme metriä ja leveys noin viisi ja puoli. Seinistä kaksi paneloitiin alakerran katoista jääneillä helmiponttipaneeleilla. Nämä päätimme ainoastaan öljytä. Jää siis puun pinta näkyviin meidän eteisessä.
 
Seinät, joille on tarkoitus sijoittaa kaapit laudoitettiin ja levytettiin. Levyseinät paperoitiin sanomalehdillä ja maalattiin pirtin seinistä yli jääneellä vaalean harmaalla maalilla.

Kattoon tuli kierrätyspaneelia, joten siitä kitattiin naulanreiät umpeen ja maalattiin valkoiseksi. Juuri sopivasti oli alakerran kattomaaleista jäänyt purkkien pohjalle maalia. Ja olivat vielä säilyneet pirtin penkin alla pari vuotta.

Lattiaa päästiin maalaamaan vasta lokakuun lopulla. Hyvin tuo eteinen nyt eristettynä sen verran lämpöisenä pysyy, että maali kuivuu suht nopsaan.

Lyhyelle ikkunattomalle ja ovettomalle seinälle, "ovien taakse", olisi tarkoitus asentaa Ikeasta hommattu säilytysjärjestelmä liukuoven taakse. Saataisiin vihdoin hieman säilytystilaa ja tavaroita pois nurkista pyörimästä.

Lumi tuli

Pari päivää pyrytti ja nyt on maa ihan oikeasti valkoinen. Kiire meinasi tulla sadonkorjuun kanssa, mutta pakolliset työt saatiin tehtyä. Perunat on kuopassa ja kasvihuone tyhjennetty tomaateista. Seitsemän mansikkalaatikkoa niitä nyt on eri kypsyysvaiheissa. Eli tomaattikastiketta on luvassa tällekin talvea.

Yhden ruukussa kasvaneen basilikan otin myös pöydälle kasvamaan.

Porkkanat, lantut ja palsternakat vielä odottavat lumipeitteen alla nostoa. Lumen alla säilyvät kyllä.

Jospa sulava lumi kastelisi kuivaneen metsänpohjan niin hyvin, että päästäisiin tänä vuonna syömään taas suppilovahveroita. Parina aiempana vuonna on saalis jäänyt laihanlaiseksi.

Kasvihuoneessa tapahtuu

Pitkään taas näytti, ettei kasvihuoneessa tapahdu juuri mitään, mutta nyt tilanne on ihan toisenlainen.

Ensimmäistä kertaa näiden kolmen täällä viettämäni kesän aikana tahtoo tomaatit kasvaa katosta läpi, kun olivat venähtäneet meidän muutaman päivää kestäneen reissun aikana.

Lajikkeita löytyy vähintään kuutta erilaista, kun hamstrasin siemeniä Kodin terran poistomyynnistä. Koulintavaiheessakaan eivät taimet menneet pahasti sekaisin, ja kaikkia kylvämiäni lajikkeita kasvihuoneesta löytyy.

Kirsikkatomaatteja on kahta eri lajia.

Ruoanlaittoon sopii tosi hyvin tämä laji, jonka hedelmät on todella isot ja kiinteät. Siemeniä ja nestettä ei juuri ole.

Luumutomaatteihin olen tykästynyt niiden satoisuuden vuoksi. Yhteen kukkaterttuun saattaa kasvaa parikymmentä hedelmää. Ja ovat runsaudestaan huolimatta varsin maukkaita.

"Tavallisia" runkotomaattejakin on toki!

Tomaattien välissä kasvaa myös basilikaa, mutta sitä kylmä alkukesä verotti aika lailla kun istutin toiveikkaana taimet kesäkuun alkupuolella. Jospa lämmintä riitäisi vielä jonkin aikaa, niin saisi taas itse tehtyä pestoa pakkaseen.

Kuistiremontti - maavaraisesta laatasta rossiksi

Kuistin tai ulkoeteisen, mitä nimeä haluaakaan käyttää, remontti saatiin vihdoin käyntiin. Kuistin katossa oli vesivahingon jäljet näkyvissä, joten purkutuomio julistettiin sille. Näin saataisiin myös ehjä ilmansulku paneelien alle. Myös lattia oli hieman notkolla, joten purkaahan sekin täytyi.

Samalla vaihdoimme myös seiniin selluvillat. Seinien osalta vanhat villat olivat suht kirkkaita, mutta ikkunan päältä ja nurkista tummuneet.

Katto paperoitiin ja paneloitiin talosta puretuilla kattopaneeleilla.

Alapohjan kohtaamista odotimme hieman pelonsekaisin tuntein. Tiedossa oli, että kuistilla on maavarainen laatta, jonka päällä lasivilla eristeenä. Eli jonkinnäköinen tuulettumaton rossirakenne muistona 80-luvulta.

Alapohjan lasivillaeristeet toimivatkin lattiasienen kasvualustana, puurakenteet olivat lahonneet ja löytyi sieltä myös runsaasti jyrsijöiden ulosteita sekä muumioitunut kärppä.

Betonilaatta tyhjennettiin jätteistä ja puhdistettiin. Laatta oli valettu hirsitalon sokkelin korkeudelle, joten pelivaraa lattiatasoon saakka oli reilu 30 cm. Tähän päätettiin tehdä rossirakenne, jolloin 10 cm tuuletusraon päälle saisimme 20 cm selluvillaeristyksen.

Yllä olevista kuvista erottuu laatan valun yhteydessä tukittu hirsitalon sokkelin tuuletusluukku. Tämä piikattiin paremmin näkyviin. Sivuseinille tehtiin tuuletusaukot viemällä 110 mm viemäriputken pätkät seinärungosta läpi.

Alapohjaan jäävät puiset seinän runko-osat siveltiin boorilla. Myös laatan päälle siroteltiin runsaasti boorilannoitetta.

Lattian kannattimet kiinnitettiin seinärunkoon kiinni. Alin hirsi oli hieman hapertunut, joten sillä puolella käytettiin naulalevyjä apuna. Tähän päälle koolaus 2"x4"-lankuilla joiden väliin kiinnitettiin tuulensuojalevyt.

Ristiinkoolauksella eristetilan paksuudeksi tuli 20 cm, joka puhallettiin täyteen selluvillaa.

Lopuksi vielä paperointi päälle ja lattialankut paikalleen!

Lattiaan naulattiin takaisin siitä puretut lattialaudat, jotka on jo kertaalleen kierrätetty eteiseen talon muista huoneista. Jatkossa lattia joko hiotaan ja maalataan tai sitten päällystetään linoleumilla.

Sadonkorjuu alkaa

Alkaa satokausi päästä alkuun jo täällä vitosvyöhykkeelläkin! Nyt kun on helteet luvassa, niin nokkoset kuivuu hyvin.

Kasvimaa alkaa näyttää siltä kuin pitääkin. Juurikkaat on kaikki kylvetty ja istukassipuleitakin vielä löytyi. Avomaankurkku ja kesäkurpitsat pitää vielä istuttaa. Ja herneet kylvää. Kasvimaan päätyyn istutettiin varhaisperuna.

Omenapuut alkaa kukkia aivan kohta!

Lisää askarteluja

Keväällä kun innostuin virkkaamaan, syntyi myös avaruusaiheinen mobile. Heikki tosin auttoi hieman puuosien kanssa ja kiinnitti koukun kattoon, niin saatiin vihdoin koko hökötys paikalleen.

Ja kyllä se tuntuu toimivankin. Tasapaino pysyy ja liike jatkuu pienestä heilautuksesta yllättävän pitkään. Ja pikkumies alkaa olla sen verran iso, että malttaa aina jonkun tovin liikettä ja värejä seurata.