Rakennusjätteen kierrätystä

Tänä vuonna meillä paketoitiin joululahjat remontista yli jääneisiin tapetin paloihin. Pakettikortitkin askartelin rakennuspahvista ja tapetista.

Pirtin pöytä ja penkit

Remonttia tehdessä pirtti oli loppuun saakka puutavaravarastona. Pirtissä myös lakattiin kattopaneelit ja maalattiin listat. Ja sahattiin puutavara oikeaan mittaan. Lopulta kun kaikesta tästä päästiin eroon ja saimme siivottua paikat, pääsimme kalustamaan huonetta.

Päätimme ottaa uudelleen käyttöön talon vanhan pirttikaluston, jonka H:n ukki on tehnyt. Pirtin pöytä käännettävine levyineen oli hylätty jo ennen 80-luvun remonttia, kun se oli koettu liian suureksi. Penkkejä on kaksi. Toinen on pöydän mittainen eli noin kaksimetrinen. Pidempi ja leveämpi penkki on yli kolmen metrin mittainen. Tuolit ovat osa toista kalustesarjaa ja ehkä hieman matalat tuon pöydän kavereiksi.

Pitkä varastointi lämpötilanvaihteluineen oli saanut maalit irtoamaan kalusteista. Viime kesänä emme ehtineet kalusteita kunnostamaan, joten tämän talven käytämme rähjäisen romanttisia kalusteita ja mietimme kuumeisesti minkä värisiksi ne ensi kesänä maalaisimme. Molempien penkkien nykyiset irtoavat värit, turkoosi ja harmaa, kyllä miellyttävät. Tumma harmaa sopisi väriskaalaan ehkä vähän liiankin hyvin seinien ollessa vaalean harmaat. Saa nähdä mihin päädymme.

Pöytä on maalattu kolmella eri vihreän sävyllä vuosien saatossa. Pöydän alapinta on käsittelemätöntä puuta. Perinteisesti pöytälevy on käännetty aina leivontapäivinä ja pesty kunnolla kerran kesässä.

Uunipata

Vihdoin alkaa alakerta olla sillä mallilla mitä oli tälle vuodelle tavoitteena. Hieman aikataulut venyivät, mutta eipä meillä niin kiire ollutkaan. Nyt aletaan sisustaa taloa ja remonttiasioihin palaamme keväämmällä. H saa pitkästä aikaa keskittyä oikeaan työhönsä rakentamisen sijaan. Eli blogissa seuraavien kuukausien ajan enemmän hömppää ja vähemman remontointia.

Itsenäisyyspäivän aikaan tehdyltä etelän reissulta sattui mukaan muutama mukava löytö. Tampereen osto- ja myyntiliikkeessä Pyynikillä oli alennusmyynti, kirjat ja astiat sai puoleen hintaan. Mukaan lähti punaiseksi emaloitu valurautapata. Punainen emali sopii meidän pirttiin kuin nenä päähän, joten pakkohan tuo pata oli ostaa.

Leimoja padassa ei ollut, mutta myyjä väitti pataa Sarpanevan lintupadaksi. Hieman epäilimme asiaa kun juuri olimme uudistuotannossa olevia patoja Sokoksella katselleet. Kotona googlaamalla epäilyksemme vahvistui. Pieni lisäselvitys paljasti padan Antti Nurmesniemen Högforsille suunnittelemaksi uunipadaksi, eli samoilla vuosikymmenillä liikuttiin kuitenkin. Vuosikymmenistä huolimatta pata näytti täysin käyttämättömältä.

Pataa on nyt testattu leivinuunissa. Sekä possu että hirvi on kypsynyt todella maukkaaksi. Painavahan tuo on käsitellä eikä nuo upotetut kahvat ole pannulappujen kanssa kaikkein käytännöllisimmät. Mutta on se hyvän näköinen uunin päällä!

Kun tyhjensimme taloa remonttia varten laitoimme kaikki mielenkiintoiset esineet talteen. Näiden joukosta löytyi myös vaaleansininen pehtoori-kahvipannu. Toistaiseksi pannu vain on ilman kantta, kuten se oli löytöhetkellä. Tällä mäellä ei kuitenkaan yleensä mitään heitetä roskiin ellei ole aivan pakko, joten on hyvin todennäköistä että kansikin vielä löytyy!

Maisemat

Ikkunaremonttia odotellessa voin esitellä maisemia, mitä ikkunoistamme avautuu.

Talossa on sisäänkäynti ja kuisti pohjoispuolella. Pirtin, keittiön ja isomman kammarin kolme ikkunaa siis avautuvat etelään. Odotan jo kevättä ja taimien kasvatusta. Edellisessä asunnossamme oli niin pimeää, että mitään kasveja en siellä edes yrittänyt kasvattaa.

Eteläpuolen ikkunoista avautuu rauhallinen maaseutu: peltoa, pusikkoa ja traktorinmunia. Kuvan oikeassa reunassa kulkee tie, jonka varrelle on istutettu mustaviinimarjapensaita.

Pirtin länsiseinällä on yksi ikkuna. Ikkunan edustalla on nyt suuri sireenipensas. Pensas on melko lähellä taloa, joten voi olla ettei se selviä ainakaan näin suurena ulkovuoriremontista. Rakennustelineet vievät kuitenkin tilaa.

Talitintit ovat pörheitä -25 asteen pakkasella.

 Pienemmän kammarin ikkuna on ainut talon pohjoisseinällä. Tällä puolella on myös appivanhempien uusi talo. Talojen väliin istutettiin keväällä viisi omenapuun tainta. Yksi vanha omenapuu tuossa etualalla jo hieman estää näkyvyyttä.

Talojen välissä olevassa puutarhassa kasvaa myös kukkia, karviaisia ja punaisia viinimarjoja. Omenapuiden jänisverkot olivat tarpeellinen hankinta. Jäniksen jälkiä näkyi jo puutarhassa.

Vettä taloon

Putkimiestä kaipasimme ja lopulta putkimiehen myös saimme. Ensin kysyimme tutulta putkimieheltä, joka putkityöt alunperin lupasi tehdä. Viemärin asennusta suunniteltaessa viime talvena hän sai infarktin, tällä kertaa oli muita kiireitä. Näin vältti putkityöt meidän pirtissä.

Seuraavaksi käännyimme viemärin asennuksen hoitaneen putkimiehen sijaisen puoleen, mutta ei aikataulu hänelläkään joustanut. Nämä kaksi veijaria kuitenkin yhdessä tuumin keksivät meille työmiehen ja niin vain saimmekin vesijohdot kuntoon!

Vesijohto nousee eteisessä rossipohjan läpi. Myös keittiöön menevät suojaputkessa olevat pex-putket kulkevat alapohjassa. Lämminvesi tulee kylpyhuoneessa olevasta lämminvesivaraajasta. Vesipisteitä on ainoastaan kylpyhuoneessa ja keittiössä.

Pieniä yksityiskohtia vesihuollostamme puuttuu. Suihkukaappia ja ekovessaa ei ole vielä asennettu, mutta hanat on nyt paikoillaan ja lämmintä vettäkin saadaan lämminvesivaraajasta. Silti vanhasta tottumuksesta hain piharakennuksesta vettä kun kiinnitin liimanauhaa ikkunan tiivisteeksi.

Öljytty pinta alkaa jo hylkiä vettä.

Yllättävän hyvin näyttää kaikki osat meidän kylpyhuonepalapeliin mahtuvan. Vaikka pohjapiirustusta tehdessä kokonaisuus näytti todella ahtaalta paperilla ja paljon joutui mittojen perusteella tekemään valintoja kalusteiden suhteen.

Oven suuhun vasemmalle, lämminvesivaraajan alle, tulee vielä pyykinpesukone. Ja suihkukaappi alustan päälle takakulmaan. Ja allaskaappi valoineen vielä puuttuu...

Latvavesillä

Joku postaus sitten mainitsin, että keittiössämme käytetään paljon kalaa ja riistaa. Oikeastaan pyrkimyksenämme on syödä mahdollisimman paljon lähiruokaa, eli myös oman kasvimaan kasviksia sekä marjoja ja sieniä. Maito- ja viljatuotteet ostetaan kaupasta. Mitä nyt muutama aari ohraa oli kylvettynä talon nurkalle viime kesänä ja nyt on syysruista oraalla yhdessä pellon kulmassa.

Metsästyksellä on tällä mäellä pitkät perinteet. Kalastuksesta on innostuttu nyt hieman myöhemmin. Itselle kalan syöminen on tuttua, kun olen Järvi-Suomesta kotoisin ja järven rannalla lapsuuteni viettänyt.

Nyt asumme vaaran laella ja lähin järvi on noin kilometrin päässä. Järvi on pieni, reilun kilometrin pituinen, mutta melko syvä pinta-alaansa nähden. Puroja ei juuri järveen laske vaan järvi on lähdepohjainen ja sijaitsee siten vesireitin alkulähteillä.

Kuvat on joulukuulta parin vuoden takaa. Ei ole vielä näin paljon lunta!

Myös lapsuudenkotini lähijärvi sijaitsee vedenjakajaseudulla. Viime aikoina olen oppinut arvostamaan näitä latvavesien järviä. Varsinkin kun täällä Kainuussa (ja vähän muuallakin) on ollut pinnalla kaivostoiminnan aiheuttamat vaikutukset vesistöihin, jotka kulkeutuvat vesireittejä pitkin pahimman sattuessa hyvinkin kauas.

Viime talvena appiukon talviverkot olivat Talvivaaran alapuolisessa vesistössä ja eiköhän ne nyt jäiden tultua sinne tänäkin vuonna lasketa. Saa nähdä aletaanko loistaa pimeässä.

Kodinkoneet

Saimme keittiön välitilan laatoituksen saumattua. Tasoja on öljytty pitkään ja hartaasti. Ja vihdoinkin saimme myös kodinkoneet paikalleen.

Liesi oli hieman vaurioitunut kuljetuksen aikana. Pienet puristusjäljet oli takaapäin näkyvissä. Saimme 50 € alennusta kiristettyä siitä hyvästä. Päädyimme perinteiseen valurautaiseen lieteen, kun minulla on taipumusta sotkea niin sitä uskaltaa hangata kunnolla puhtaaksi. Eikä ruoat pala niin helposti kuin nopeilla liesillä.

Liesituuletin on asennettu paikalleen, mutta putki on toistaiseksi vedetty vain yläkertaan. Emme ole vielä päättäneet vedämmekö sitä tilapäisesti seinästä läpi vai olemmeko talven käyttämättä. Ensi kesänä olisi tarkoitus tehdä kattoremontti, jolloin vedetään läpiviennit kattoon liesituulettimelle sekä viemärin ja vessan tuuletukselle.

Astianpesukone tilattiin Virosta kun tuli kuljetuksineen maksamaan toista sataa euroa vähemmän kuin halvin suomalainen kauppa tarjosi.

Ylläolevassa kuvassa näkyy myös rikkinäinen keittiön ikkuna. Meillähän on kahdesta ikkunasta hajonnut uloin lasi ja talven yli aiomme pärjätä nämä ikkunat muovitettuina. Huhtikuulle olisi tarkoitus pyytää tarjoukset uusista ikkunoista.

Putkimiehen pitäisi tulla alkuviikosta. Sitten saisi keittiön valmiiksi.

Sähköt osa 3

Vihdoinkin saimme hieman valoa taloon.Valaisimia emme ole saaneet ostettua, joten asensimme vanhoja lamppuja kattoon.

Lähes kaikki katkaisimet asennettiin pintavetoina. Vaikka sähkömiehemme mukaan sitä ei hänelle edes ammattikoulussa opetettu, kun nykyään kaikki laitetaan piiloon vähintään listan alle.

Listoja tehdessä sai olla tarkkana, että saatiin paikka katkaisijalle. Palomuuriin kun olisi ollut hankalampi kiinnittää.

Pistorasioihin ei vielä tule virta, mutta lattialistat on saatu paikalleen. Valokuitua emme saaneet listan alle mahtumaan, joten se jäi kammariin. Alunperin ajatuksena oli vetää se piilossa eteiseen portaitten alle. Tuohon ikkunan eteen on tulossa kuitenkin työpöytä, joten asennuslaatikko sen takana ei meitä haittaa.

Huokaisimme helpotuksesta, kun lattialämmityskaapelin mittaukset tehtiin ja kytkennän jälkeen valo syttyi! Emme siis ruuvanneet johtoon.

Pirtissä on toistaiseksi lattian väriin sopivat valaisimet. Siirrymme Artekiin lottovoiton jälkeen.

Omenapuut

Toukokuussa aloimme kaivata omaa omenatarhaa. Pohdimme sopivia lajikkeita, jotka pärjäisivät näillä leveysasteilla. Päädyimme matkalla poikkeamaan Tuulimäen puutarhaan Vieremälle. Tuulimäen puutarha on erikoistunut Pohjois-Suomen omenapuiden kartoitukseen ja jalostukseen.

Tarkoituksenamme oli ottaa mukaan muutama taimi, mutta kuinka ollakaan, lähdimme paikalta seitsemän omenapuuntaimen kanssa. Yksi tosin näistä saatiin kaupan päälle, kun oli kiinnostava lajike, mutta taimitarhan viimeinen, vähän huonosti kasvuun lähtenyt taimi. Ostamiemme taimien emopuut ovat kaikki Pohjois-Savossa, Kainuussa tai Pohjois-Pohjanmaalla.

Taimet istutettiin pihaan talojen välille. Kesän aikana taimet lähtivät melko hyvin kasvuun.

Syksyllä tuli huoli jäniksistä. Jäniskanta on täällä nyt huipussaan ja viime talvenakin kävivät pihassa ruokaa etsimässä koirista huolimatta. Jäppilästä mukaan tarttui pienisilmäistä katiskaverkkoa, josta pyörittelimme myyräsuojat. Jänisverkosta taas teimme 150 cm korkeat tötteröt vielä suojaamaan lumen päälle tulevia osia puista.

Tuulimäen puutarhallahan taimia ei lannoiteta runsaasti, jolloin kolmevuotiaat taimet ovat huomattavasti pienikokoisempia kuin monilla muilla taimitarhoilla. Tämän pitäisi kuitenkin parantaa taimien selviämistä ja kasvuunlähtöä pohjoisessa.

Keittiö

Kun pinnat oli saatu tehtyä pirttiin, oli aika keskittyä keittiöön. Ostimme tammioviset keitiökaapit ennen muuttoa, kun tuli sellaiset edullisesti vastaan valmiiksi purettuina ja hyvässä kunnossa. Entiset omistajat kun halusivat vaihtaa vaaleampaan. Ihan täysin ei kuitenkaan kierrätyskeittiö meidän pirttiin istunut. Keittiön läpi kun menee kammariin ovi ja toisella seinällä on ikkuna 80 cm korkeudella.

Apuna keittiön sovituksessa oli naapurin kirvesmies. Ja pakko todeta, että ilman häntä olisimme olleet pulassa! Tai ainakin keittiötä olisi tehty hyvin paljon pidempään

Kaapit olivat kiinteällä sokkelilla, joten ikkunan alle tulevista kaapeista sahattiin sokkelista 10 cm pois, jotta saimme ne oikeaan korkeuteen. Lattia paljastui kuitenkin useita senttejä vinoksi, joten kaappeja jouduttiin kiilaamaan vielä reilusti.

Olimme suunnitelleet käyttävämme vanhaa kaksialtaista tiskipöytää, mutta ikäväksemme tiskipäytä oli 62 cm syvä, eikä siten sopinut uudempien allaskaappien päälle. Jouduimme siis ostamaan uudet tasoon upotettavat altaat. Tämä hieman harmitti, sillä toivoin kovasti kunnon tiskipöytää, jolla voisi rauhassa sotkea ja läträtä veden kanssa. Keittiössämme kun tullaan käsittelemään toivottavasti melko paljon riistaa ja kalaa.

Täytyy öljytä taso hyvin, ettei ime roiskeita itseensä. Tasot ovat tammea ja öljytty tässä vaiheessa jo melko monta kertaa pellavaöljyllä. Saimme ohjeen öljyämiseen kirvesmieheltämme: ensin öljytään yksi vuorokausi kerran tunnissa. Sitten yksi viikko kerran päivässä, yksi kuukausi kerran viikossa ja vuoden ajan kerran kuussa. Tämän jälkeen öljytään pinnat kerran vuodessa. Vielä on vähän auki laitammeko pintaan vielä vernissaa tai kiinanpuuöljyä. Niillä saisi kaiketi hieman kovemman pinnan aikaiseksi, kun taas pellavaöljy imeytyy syvemmälle.

Välitilan laatat on kuvissa juuri saatu kiinnitettyä, saumanauha näkyy vielä paikallaan. Tarkoitus olisi saumata vielä laatoitus epäkäytännöllisen valkoiseksi.

 

Ikkunan alla oli ainoa sopiva paikka astianpesukoneelle. Ja taso kun tuli noin 77 cm korkeudelle, oli sen alle sopivan astianpesukoneen löytäminen melko hankalaa. Ainoat sopivat koneet olivat 60 cm korkeita kalusteisiin sijoitettavia koneita, joiden hinnat olivat yli kaksinkertaiset tavallisiin lattialla seisoviin koneisiin verrattuna.

Maustekaappi on toistaiseksi vain puristimilla kiinni, kunnes saamme liesituulettimen paikalleen. Ja kaarevaan pöytätasoon pitäisi saada vielä kalustejalka laitettua, että kestää isommankin ihmisen nojailua.

Nyt odottelemme kodinkoneita, putkimiestä ja sähkömiestä. Ja odotellessa löytyy aika paljon muutakin tekemistä.

Listoitusta

Talon jalkalistat päätettiin tehdä kahdesta osasta. Koska jätimme vanhat lattiat, mutta purimme seinien koolaukset, jäi seinustoille vaihtelevan levyiset raot. Käytimme rakoja hyväksemme upottamalla sinne sähköjohdot. Tavallisella lattialistalla ei kuitenkaan olisi saanut näitä leveimmillään 40 mm rakoja umpeen. Ratkaisimme ongelman höyläyttämällä 4" lautaa, josta sahasimme sopivat suikaleet seinustoille.

 

Pistorasiat tulevat tämän lattioita kiertävän lautalistan päälle, kuten myös varsinainen jalkalista, jotka maalataan lattiamaalilla.

Jalka- ja kattolistat ostimme puuvalmiina Puukeskukselta ihan sillä perusteella, että mitä hyllystä löytyi.

Ensimmäinen kattolista asennettuna.

Ovien karmilistat päätimme tehdä höylätystä laudasta. Ylläolevassa kuvassa myös jo hieman ennakkoa keittiön kaapistosta!

Sähköt tehdään vaiheittain, kun katkaisijoita varten täytyisi olla karmilistat valmiit.

Eteinen

Eteistä lähdimme suunnittelemaan tapetin pohjalta. Vanhassa vuokra-asunnossamme oli seinillä Tapettitehtaan gotiikka-tapettia keltavihreänä. Halusimme myös tähän taloon samaa tapettia ja eteinen tuntui hyvältä paikalta.

Eteiseen tulee myös portaat yläkertaan. Portaiden puoleisen seinän päätimme maalata tapettiin sopivalla sävyllä.

Eteinen oli ainoa huone talossa, josta jouduimme purkamaan koko lattian ja ostamaan uudet lattialaudat. Ajatuksena on jättää puu näkyviin tässä huoneessa ja lakata lattia venelakalla. Katon paneloimme lehtikuusesta höylätyllä helmiponttipaneenilla, joka myös on lakattu. Lakkana käytimme Sateenkaarivärin eli Perinnetaidon Vanhanajan venelakkaa.

Talon väliovet ovat puisia peiliovia. Alkuperäisiä ovia on kahta eri mallia. Vessaan hankimme lisäksi Etelä-Savon rakennusperintökeskuksesta Rantasalmelta sopivan kokoisen vanhan kartanon oven. Vanhoissa ovissa oli useampi kerros erilaisia maalia, jotka monista kohdin lohkeilivat irti. Päätimme poistaa vanhat maalit ja maalata ovet Uulan ovi- ja ikkunamaalilla.

Listoja ja lattian lakkausta vaille valmis eteinen. Portaat yläkertaan rakennetaan myöhemmin.