Uunipata

Vihdoin alkaa alakerta olla sillä mallilla mitä oli tälle vuodelle tavoitteena. Hieman aikataulut venyivät, mutta eipä meillä niin kiire ollutkaan. Nyt aletaan sisustaa taloa ja remonttiasioihin palaamme keväämmällä. H saa pitkästä aikaa keskittyä oikeaan työhönsä rakentamisen sijaan. Eli blogissa seuraavien kuukausien ajan enemmän hömppää ja vähemman remontointia.

Itsenäisyyspäivän aikaan tehdyltä etelän reissulta sattui mukaan muutama mukava löytö. Tampereen osto- ja myyntiliikkeessä Pyynikillä oli alennusmyynti, kirjat ja astiat sai puoleen hintaan. Mukaan lähti punaiseksi emaloitu valurautapata. Punainen emali sopii meidän pirttiin kuin nenä päähän, joten pakkohan tuo pata oli ostaa.

Leimoja padassa ei ollut, mutta myyjä väitti pataa Sarpanevan lintupadaksi. Hieman epäilimme asiaa kun juuri olimme uudistuotannossa olevia patoja Sokoksella katselleet. Kotona googlaamalla epäilyksemme vahvistui. Pieni lisäselvitys paljasti padan Antti Nurmesniemen Högforsille suunnittelemaksi uunipadaksi, eli samoilla vuosikymmenillä liikuttiin kuitenkin. Vuosikymmenistä huolimatta pata näytti täysin käyttämättömältä.

Pataa on nyt testattu leivinuunissa. Sekä possu että hirvi on kypsynyt todella maukkaaksi. Painavahan tuo on käsitellä eikä nuo upotetut kahvat ole pannulappujen kanssa kaikkein käytännöllisimmät. Mutta on se hyvän näköinen uunin päällä!

Kun tyhjensimme taloa remonttia varten laitoimme kaikki mielenkiintoiset esineet talteen. Näiden joukosta löytyi myös vaaleansininen pehtoori-kahvipannu. Toistaiseksi pannu vain on ilman kantta, kuten se oli löytöhetkellä. Tällä mäellä ei kuitenkaan yleensä mitään heitetä roskiin ellei ole aivan pakko, joten on hyvin todennäköistä että kansikin vielä löytyy!