Lisää purkutöitä ja välipohjan eristystä

Muutimme maaliskussa 2012 remonttipaikkakunnalle. Alapohjan korjausta kävimme tekemässä noin 500 km takaa.

Remontti alkoi vierailulla rautakaupassa. Haimme puhalluskoneen lainaan ja varasimme rakennuslevyjä. Saatiin nyt lopultakin eristeet eteiseen ja kylpyhuoneeseen ja paperoinnit päälle. Putkimies kun oli laittanut viemäröinnit kuntoon poissa ollessamme. Lattialautoja käytiin kyselemässä paikalliselta sahalta, mutta eivät osanneet luvata milloin saisi.

Ekalla rakennusviikolla myös purimme vanhat puukuitulevyt katoista. Levyt oli nidottu kiinni koolauksiin, joten rikkomatta niitä ei alas saatu. Vanhat koolaukset jätimme kuitenkin kattoon paneelin kiinnitystä varten. Aikamoinen kaaos oli talossa, kun lattia oli täynnä kattolevyjä, höyrynsulkumuovia ja niittejä tarttumassa kengän pohjiin.

Kuvassa näkyy isomman kamarin vanha, lastulevyjen alta löytynyt tapetti. Kovin oli kaunis, mutta melko huonossa kunnossa edellisen remontin jäljiltä.

Pirtin katossa oli koolauksen alla, välipohjan niskojenvälissä noin 5 cm tilaa, joten purimme koolauksen ja sovittelimme 50 mm ekovillalevyt niskojen väliin. Aiemman remontin yhteydessä tähän tilaan oli lisätty mineraalivillaa, jonka purimme pois. Selluvillan päälle laitoimme tuttuun tapaan taas ilmansulkupaperin. Tarkoitus on ottaa myöhemmin koko yläkerta käyttöön, joten välipohjaan ei välttämättä olisi lisäeristystä tarvittu. Tyhjä tila ilmansulkupaperin alla kuitenkin arvelutti. 

Katossa oli ollut myös hiirien pesiä.

Selluvillaa oli melko hankala leikata. Villasaha ei oikein tahtonut leikata ja pistosahassa oli ehkä hieman liian isot hampaat, jolloin se repi villaa eikä leikkauskohdasta tullut kovin siisti.

Muurin viereen laitoimme suikaleen palovillaa.

Uudet lattiarakenteet

Joululoman aloitimme alapohjan laudoitusta naulaamalla. Kamarin laudoitus syntyi nopeasti. Päälle nidoimme ilmansulkupaperin. Kun kamari oli paperoitu, oli lattiankannattimien vuoro. Vanhat lattiankannattimet oli tehty lattiavasojen päälle samansuuntaisesti eli olivat olleet yli 80 cm etäisyydellä toisistaan. Kirvesmiehen ohjeiden mukaan teimme uuteen lattiaan ristiinkoolauksen, että saimme tiheämmän jaon (noin 60 cm) lattiankannattimille. Kammariin teimme kaikista kannattimista yhtä korkeat, sillä lattia oli suurin piirtein suora. Kaiken kaikkiaan eristeelle tilaa tuli hieman vajaa 40 cm.

Pirtin lattian alla eristeiden seassa menevät vanhat vesijohdot täytyi vetää pois suojana olleista muoviputkista. Näin putkimies saisi vedettyä helposti uudet muoviputket tilalle, vanhojen putkien kunnosta kun ei ollut varmuutta. Tiukassa olivat, mutta lopulta irtosivat.

Teimme Finnfoamista lämpöeristeen rossipohjaan vesijohdolle ja viemärille. Neljä levynpalasta leikattiin muotoon ja liimattiin uretaanivaahdolla. Mahdollisimman vähän olisi tarkoitus käyttää muovipohjaisia eristeitä, mutta tähän tarkoitukseen ajattelimme hyväksi vaihtoehdoksi.

Kun viemäri- ja vesijohto oli saatu eristettyä, oli vuorossa eteisen ja kylpyhuoneen paperointi ja lattiakannattimien teko. Kylpyhuoneen ja eteisen lattiat tehtiin eri tasoihin erilaisten lattiarakenteiden takia. Kylpyhuoneen lattiankannattimet syntyivät suht helposti. Alle tuli 2" x 5" -lankut ja päälle ristiin 2" x 4" -lankut. Eristetilaa noin 23 cm. Kylpyhuoneessa ei tarvinnut välittää lattian kaltevuudesta, sillä lattia oli luonnostaan kalteva suunniteltua lattiakaivon paikkaa kohti. 

Eteisen puolella jouduimme oikaisemaan enemmän lattiaa. Mallasimme vatupassin avulla lattiaa suoraan ja minä mittasin lattiankannattimille korkeudet. Merkkasin korkeuden paperiin ja toinen rakentaja sahasi kannattimet oikeaan mittaan. Eroa matalamman ja korkeamman pään välillä oli noin 5 cm.

Seuraavana oli vuorossa ekovillan puhallus. Saimme rautakaupasta mukaamme puhalluskoneen, joten olihan sitä käytettävä vaikka alapohjan täyttö olisi ehkä onnistunut ilmankin. Hieman oli ongelmia koneen käynnistyksessä, mutta muuten homma sujuikin helposti. Melkoinen kasa villaa tuli, kun otimme huomioon 50% ylitäytön ulkoseinustoille ja 30 % muualle.

 

Villan tamppauksen ja painelun jälkeen oli taas paperoinnin vuoro. Piirsin paperiin vielä tussilla kannattimien paikat, että toisen rakentajan oli helpompi taiteilla lattialautoja naulatessa. Käytimme kierrätyslautoja, eli kammarista ja eteisestä purettuja lattialautoja. Eteisen laudat täytyi ottaa avuksi kun uudet kannattimet tulivat tiheämmällä jaolla kuin vanhat, ja näin osaa laudoista täytyi lyhentää että jatkokohta osui kannattimen kohdalle. Muutama pontti oli murtunut lattiaa purettaessa, joten melko tarkkana sai olla että materiaali riitti koko lattian alalle. Kuvassa näkyy myös valokuitu, jonka kaivoimme sokkelin alta talon sisään. Naapuritaloon kun valokuitu hankittiin, niin otettiin samalla kaapeli myös tänne.

Lattialaudat laitettiin takaisin suositusten vastaisesti ikkunan suuntaisesti, että olisivat viereisen huoneen lautojen kanssa samaan suuntaan.

Lattiasta tuli raidallinen, sillä eteisen vanhat laudat oli maalattu ja kamarin lakattu.

Alun perin tavoitteena oli saada tehtyä sekä kamarin lattia että eteiseen eristeet joululoman aikana. Kamarin lattian saimme tehtyä, mutta eteisen eristys jäi tekemättä, sillä sydänvaivojen takia putkimiehemme ei päässyt asentamaan eteisen ja märkätilojen lattian alaisia viemäriputkia. Tuuraaja putkitöille kyllä löytyi, mutta aikaa meni hieman, joten eteisen eristys jäi tulevaisuuteen.

Rossipohjan ongelmat

Elokuussa 2011 aloitimme remontin purkamalla eteisen painunutta rossilattiaa. Eteisestä yläkertaan vieneet portaat purettiin ja lattia avattiin. Lattian alta paljastui lahoa puuta, mutta eristeenä olleet oljet ja turpeet olivat kuivia. Eristeet lapettiin ulos pohjasta ja alta paljastuivat lahonneet pohjalaudat ja kannatinniskat. Useampi kannatinniskoista oli täysin laho yli metrin matkalta sokkelista lähtien. Sokkelin puoleiset päät olivat hävinneet täysin muutamasta hirrestä. Myös hirsikehikon alin hirsi kuistin puolella oli melko pehmeä. Elävää hometta ei tässä vaiheessa kuitenkaan juuri löytynyt.

Suurin syy lattian pettämiselle on ollut puutteellinen ilmanvaihto alapohjassa. Kun kuisti on lisätty rakennukseen, on valu tukkinut yhden kissanluukuista ja ilman kierto on jäänyt puutteelliseksi. Lisäksi osa kissanluukuista on jäänyt aiempina kesinä vahingossa avaamatta, joten kosteus ei ole kaikkien kesien aikana päässyt kunnolla poistumaan.

Syyskuussa palasimme työmaalle ja jatkoimme purkua eteisen vieressä olleen kylpyhuoneen osalta. Myös tällä kohtaa oli osa lattiavasoista lahonnut. Kun pääsimme katsomaan lopulta viereisen kammarin lattian alle, selvisi että alapohja täytyy avata koko pohjoisseinän osalta. Kammarin kohdalla alapohjan laudoissa kasvoi elävää sienikasvustoa. 

Puutteellisen tuuletuksen lisäksi ongelmana olivat sadevedet, jotka tulivat sekä talon, että kuistin katolta tälle kulmalle. Varjoinen pohjoiskulma oli myös ainoa, jossa maa vietti taloa kohti. Maa talon alla oli todella märkää.

Syyslomalla lokakuussa jatkoimme töitä. Purimme kammarin lattian ja lapioimme maata pois. Tarkoituksena oli poistaa kaikki eloperäinen aines alapohjasta ja korottaa ryömintätilaa. Poistetun maan korvaisimme lecasoralla, joka toimisi sekä lämmöneristeenä että kapillaarikatkona.

Naapurissa asuva kirvesmies tuli töihin pariksi päiväksi auttamaan lattiavasojen korjauksen kanssa. Korvaavia hirsiä meillä ei ollut, mutta käytimme 2״x 5״ ja 2״x 6״ lehtikuusilankkuja, kahta rinnakkain. Päivän aikana saatiin kammarin lattiarakenteet valmiiksi. Valoimme kaksi pilaria, joiden päälle laitettiin poikittainen parru tukemaan alapohjaa keskeltä kammaria. Yhtä hirttä myös jatkettiin lahonneelta osalta. 

Vanhat lattiavasat olivat kierrätystavaraa. Kuinkahan vanhoja lievät?

Päivälliseksi syötiin omenilla täytettyä teertä. Illalla vielä liuotimme veteen solubooria ja minä ryömin lattian alle sivelemään liuoksella lattianiskat ja osan alapohjaa. Torstaina valmistuivat sitten loputkin niskat. Betoni loppui kesken, mutta viimeinen tukipilari pinottiin kivistä, joita alapohjassa oli runsaasti.

Kaikki homeinen puutavara hävitettiin.

Remontin alku

Tuttu kuntokartoittaja kävi tutustumassa taloon.  Tutkimme alapohjaa, yläpohjaa ja taloa muutenkin. Kerroimme suunnitelmistamme, kuinka haluamme tehdä remonttia vanhan talon ehdoilla, kuinka haluamme säilyttää painovoimaisen ilmanvaihdon ja osin purkaa 80-luvun kerroksia pois. Meille näytettiin vihreää valoa, tosin lista huomioitavista asioista oli aikamoinen.

Suurimpina ongelmina olivat:

• Rossipohja on pettänyt eteisen kohdalta, joten se täytyy purkaa ja korjata.
• Kylpyhuoneen purku ja uuden rakentaminen (suihukaappi ja kuivakäymälä). 
• Leivinuunin korjaus, sillä uuni savuttaa.
• Uuden peltikaton teko, sillä vanha on melko pahasti ruosteessa vaikka ei vielä vuodakaan.
• Tuuletusrako uuden katon alle.

Tämän lisäksi suunnitelmissamme on myös:

• Väliseinän ja keittiön purku sekä uuden keittiön rakentaminen (tupakeittiö).
• Pirtin ja kammareiden (kaksi alakerrassa) seinät ja laipiot uusiksi, sillä savuttava uuni on noennut pinnat ja haluamme muovin ja lastulevyn pois.
• Ulkoverhoilun vaihto karaattilevystä takaisin puuksi, lisäksi mahdollinen eristeiden vaihto.

Ikkunat ovat reilun 30 vuoden ikäiset, eli aika lailla elinkaarensa päässä. Vielä emme ottaneet kantaa niiden vaihtoon.

Taloa oli käytetty sen ollessa asumattomana 20 vuoden ajan osittain museona ja osittain romuvarastona. Kaapeista löytyi paljon hyödyllistä tavaraa (esim. uuden talon piirustukset) ja vielä enemmän roskaa. Siivoukseen oman lisän toivat tavaroiden omistajat, jotka asuivat viereisessä talossa.

Taustaa

Talo, jota remontoimme, on 1 ½ kerroksinen ja rossipohjainen. Hirsikehikko on kerroksen korkuinen ja yläkerta lautarakenteinen. Alakerrassa on eteinen, pesuhuone, tupakeittiö ja kaksi kammaria. Yläkerta on alkujaan ollut täysin eristämätön puruvintti. 

Talon on rakentanut puolisoni ukki 50-luvun alkuvuosina. 60-luvulla on sisäpinnoille laitettu puukuitulevyt. Vuonna 1980 teki puolisoni isä taloon energiatehokkuusremontin. Tällöin sisäpintojen alle laitettiin höyrynsulkumuovit, seinät oiottiin koolauksilla ja levytettiin lastulevyillä. Pirtistä eristettiin keittiö väliseinällä. Ikkuna-aukkoja avarrettiin uusia yksiruutuisia ruskeita 12 x 12 –kolmikerrosikkunoita varten. Ulkopuolelle hirsikehikon päälle lisättiin 10 cm lisäeristekerros lasivillaa ja ulkovuoraus karaattilevyllä. Suihkuhuoneen vesieristys tehtiin muovimatolla, johon ei täysin luotettu ja peseytyminen oli pääasiassa hoidettu pihasaunassa. Myös yläkerran toiseen päähän rakennettiin huone myöhemmin 80-luvulla, materiaaleina lastulevy ja muovimatto. Eristys seinää ja peltikaton alla olevaa pärekattoa myöten lasivillalla. Taloon on myös rakennettu jälkikäteen uusi kuisti valetulle perustalle.

80-luvun aikana talon pesutilat kävivät ahtaiksi ja vaihtoehtoina oli ollut rakentaa elintasopahka tai uusi talo. Näistä päädyttiin jälkimmäiseen ratkaisuun ja pihan toiselle puolelle kohosi vuonna 1993 uusi talo valmiselementeistä. Vanha pirtti kuitenkin jätettiin pystyyn. Sitä lämmitettiin satunnaisesti, aluksi useammin ja sitten harvemmin. Tapana oli keittää mehut ja suolata kinkku puuliedellä. Leivinuuni savutti pahasti, joten sitä lämmitettiin harvemmin.

90-luvun loppupuolella ulkovuoren paneloidut osat on maalattu keltaisella lateksimaalilla. Tuuletusraon puuttuessa panelointi on kastunut, maali lohkeillut ja puu lahonnut.

Kyseessä ei siis ole todellakaan mikään ”pilaamaton” tai alkuperäiskuntoinen hirsitalo. Eli vaikka koitamme remontoida ”vanhaa kunnioittaen”, tapahtuu se enemmän idean tasolla kuin käytännössä. 20 vuotta asumattomana, muovit ja lasivillat seinissä, antaa aihetta purkaa rakenteita ainakin sen verran että varmistuu kaiken olevan kunnossa. Savuttaneen uunin nokeamat pinnat ja keittiönkaapit saavat myös väistyä. Periaatteena on kuitenkin käyttää hengittäviä materiaaleja ja perinteisiä työtapoja mahdollisimman paljon. Ja tehdä myös mahdollisimman paljon itse uutta opetellen.