Rakennusjätteen kierrätystä

Tänä vuonna meillä paketoitiin joululahjat remontista yli jääneisiin tapetin paloihin. Pakettikortitkin askartelin rakennuspahvista ja tapetista.

Pirtin pöytä ja penkit

Remonttia tehdessä pirtti oli loppuun saakka puutavaravarastona. Pirtissä myös lakattiin kattopaneelit ja maalattiin listat. Ja sahattiin puutavara oikeaan mittaan. Lopulta kun kaikesta tästä päästiin eroon ja saimme siivottua paikat, pääsimme kalustamaan huonetta.

Päätimme ottaa uudelleen käyttöön talon vanhan pirttikaluston, jonka H:n ukki on tehnyt. Pirtin pöytä käännettävine levyineen oli hylätty jo ennen 80-luvun remonttia, kun se oli koettu liian suureksi. Penkkejä on kaksi. Toinen on pöydän mittainen eli noin kaksimetrinen. Pidempi ja leveämpi penkki on yli kolmen metrin mittainen. Tuolit ovat osa toista kalustesarjaa ja ehkä hieman matalat tuon pöydän kavereiksi.

Pitkä varastointi lämpötilanvaihteluineen oli saanut maalit irtoamaan kalusteista. Viime kesänä emme ehtineet kalusteita kunnostamaan, joten tämän talven käytämme rähjäisen romanttisia kalusteita ja mietimme kuumeisesti minkä värisiksi ne ensi kesänä maalaisimme. Molempien penkkien nykyiset irtoavat värit, turkoosi ja harmaa, kyllä miellyttävät. Tumma harmaa sopisi väriskaalaan ehkä vähän liiankin hyvin seinien ollessa vaalean harmaat. Saa nähdä mihin päädymme.

Pöytä on maalattu kolmella eri vihreän sävyllä vuosien saatossa. Pöydän alapinta on käsittelemätöntä puuta. Perinteisesti pöytälevy on käännetty aina leivontapäivinä ja pesty kunnolla kerran kesässä.

Uunipata

Vihdoin alkaa alakerta olla sillä mallilla mitä oli tälle vuodelle tavoitteena. Hieman aikataulut venyivät, mutta eipä meillä niin kiire ollutkaan. Nyt aletaan sisustaa taloa ja remonttiasioihin palaamme keväämmällä. H saa pitkästä aikaa keskittyä oikeaan työhönsä rakentamisen sijaan. Eli blogissa seuraavien kuukausien ajan enemmän hömppää ja vähemman remontointia.

Itsenäisyyspäivän aikaan tehdyltä etelän reissulta sattui mukaan muutama mukava löytö. Tampereen osto- ja myyntiliikkeessä Pyynikillä oli alennusmyynti, kirjat ja astiat sai puoleen hintaan. Mukaan lähti punaiseksi emaloitu valurautapata. Punainen emali sopii meidän pirttiin kuin nenä päähän, joten pakkohan tuo pata oli ostaa.

Leimoja padassa ei ollut, mutta myyjä väitti pataa Sarpanevan lintupadaksi. Hieman epäilimme asiaa kun juuri olimme uudistuotannossa olevia patoja Sokoksella katselleet. Kotona googlaamalla epäilyksemme vahvistui. Pieni lisäselvitys paljasti padan Antti Nurmesniemen Högforsille suunnittelemaksi uunipadaksi, eli samoilla vuosikymmenillä liikuttiin kuitenkin. Vuosikymmenistä huolimatta pata näytti täysin käyttämättömältä.

Pataa on nyt testattu leivinuunissa. Sekä possu että hirvi on kypsynyt todella maukkaaksi. Painavahan tuo on käsitellä eikä nuo upotetut kahvat ole pannulappujen kanssa kaikkein käytännöllisimmät. Mutta on se hyvän näköinen uunin päällä!

Kun tyhjensimme taloa remonttia varten laitoimme kaikki mielenkiintoiset esineet talteen. Näiden joukosta löytyi myös vaaleansininen pehtoori-kahvipannu. Toistaiseksi pannu vain on ilman kantta, kuten se oli löytöhetkellä. Tällä mäellä ei kuitenkaan yleensä mitään heitetä roskiin ellei ole aivan pakko, joten on hyvin todennäköistä että kansikin vielä löytyy!

Maisemat

Ikkunaremonttia odotellessa voin esitellä maisemia, mitä ikkunoistamme avautuu.

Talossa on sisäänkäynti ja kuisti pohjoispuolella. Pirtin, keittiön ja isomman kammarin kolme ikkunaa siis avautuvat etelään. Odotan jo kevättä ja taimien kasvatusta. Edellisessä asunnossamme oli niin pimeää, että mitään kasveja en siellä edes yrittänyt kasvattaa.

Eteläpuolen ikkunoista avautuu rauhallinen maaseutu: peltoa, pusikkoa ja traktorinmunia. Kuvan oikeassa reunassa kulkee tie, jonka varrelle on istutettu mustaviinimarjapensaita.

Pirtin länsiseinällä on yksi ikkuna. Ikkunan edustalla on nyt suuri sireenipensas. Pensas on melko lähellä taloa, joten voi olla ettei se selviä ainakaan näin suurena ulkovuoriremontista. Rakennustelineet vievät kuitenkin tilaa.

Talitintit ovat pörheitä -25 asteen pakkasella.

 Pienemmän kammarin ikkuna on ainut talon pohjoisseinällä. Tällä puolella on myös appivanhempien uusi talo. Talojen väliin istutettiin keväällä viisi omenapuun tainta. Yksi vanha omenapuu tuossa etualalla jo hieman estää näkyvyyttä.

Talojen välissä olevassa puutarhassa kasvaa myös kukkia, karviaisia ja punaisia viinimarjoja. Omenapuiden jänisverkot olivat tarpeellinen hankinta. Jäniksen jälkiä näkyi jo puutarhassa.

Vettä taloon

Putkimiestä kaipasimme ja lopulta putkimiehen myös saimme. Ensin kysyimme tutulta putkimieheltä, joka putkityöt alunperin lupasi tehdä. Viemärin asennusta suunniteltaessa viime talvena hän sai infarktin, tällä kertaa oli muita kiireitä. Näin vältti putkityöt meidän pirtissä.

Seuraavaksi käännyimme viemärin asennuksen hoitaneen putkimiehen sijaisen puoleen, mutta ei aikataulu hänelläkään joustanut. Nämä kaksi veijaria kuitenkin yhdessä tuumin keksivät meille työmiehen ja niin vain saimmekin vesijohdot kuntoon!

Vesijohto nousee eteisessä rossipohjan läpi. Myös keittiöön menevät suojaputkessa olevat pex-putket kulkevat alapohjassa. Lämminvesi tulee kylpyhuoneessa olevasta lämminvesivaraajasta. Vesipisteitä on ainoastaan kylpyhuoneessa ja keittiössä.

Pieniä yksityiskohtia vesihuollostamme puuttuu. Suihkukaappia ja ekovessaa ei ole vielä asennettu, mutta hanat on nyt paikoillaan ja lämmintä vettäkin saadaan lämminvesivaraajasta. Silti vanhasta tottumuksesta hain piharakennuksesta vettä kun kiinnitin liimanauhaa ikkunan tiivisteeksi.

Öljytty pinta alkaa jo hylkiä vettä.

Yllättävän hyvin näyttää kaikki osat meidän kylpyhuonepalapeliin mahtuvan. Vaikka pohjapiirustusta tehdessä kokonaisuus näytti todella ahtaalta paperilla ja paljon joutui mittojen perusteella tekemään valintoja kalusteiden suhteen.

Oven suuhun vasemmalle, lämminvesivaraajan alle, tulee vielä pyykinpesukone. Ja suihkukaappi alustan päälle takakulmaan. Ja allaskaappi valoineen vielä puuttuu...

Latvavesillä

Joku postaus sitten mainitsin, että keittiössämme käytetään paljon kalaa ja riistaa. Oikeastaan pyrkimyksenämme on syödä mahdollisimman paljon lähiruokaa, eli myös oman kasvimaan kasviksia sekä marjoja ja sieniä. Maito- ja viljatuotteet ostetaan kaupasta. Mitä nyt muutama aari ohraa oli kylvettynä talon nurkalle viime kesänä ja nyt on syysruista oraalla yhdessä pellon kulmassa.

Metsästyksellä on tällä mäellä pitkät perinteet. Kalastuksesta on innostuttu nyt hieman myöhemmin. Itselle kalan syöminen on tuttua, kun olen Järvi-Suomesta kotoisin ja järven rannalla lapsuuteni viettänyt.

Nyt asumme vaaran laella ja lähin järvi on noin kilometrin päässä. Järvi on pieni, reilun kilometrin pituinen, mutta melko syvä pinta-alaansa nähden. Puroja ei juuri järveen laske vaan järvi on lähdepohjainen ja sijaitsee siten vesireitin alkulähteillä.

Kuvat on joulukuulta parin vuoden takaa. Ei ole vielä näin paljon lunta!

Myös lapsuudenkotini lähijärvi sijaitsee vedenjakajaseudulla. Viime aikoina olen oppinut arvostamaan näitä latvavesien järviä. Varsinkin kun täällä Kainuussa (ja vähän muuallakin) on ollut pinnalla kaivostoiminnan aiheuttamat vaikutukset vesistöihin, jotka kulkeutuvat vesireittejä pitkin pahimman sattuessa hyvinkin kauas.

Viime talvena appiukon talviverkot olivat Talvivaaran alapuolisessa vesistössä ja eiköhän ne nyt jäiden tultua sinne tänäkin vuonna lasketa. Saa nähdä aletaanko loistaa pimeässä.