Purkutöitä yläkerrassa

Yläkerran toinen pääty on eristetty huoneeksi 80-luvulla. Myös yläkerran laipiossa oli kosteusvaurion merkkejä, joten kattopaneelit saivat kyytiä. Koitimme kyllä purkaa paneloinnin mahdollisimman hellävaroen, jotta puutavaraa voitaisiin vielä kierrättää. Paneeleissa olleet vauriot eivät nimittäin olleet kovinkaan laajoja. Suurin yläkerran huonetta koskenut huolenaihe oli vinokaton osuus, jossa oli jäänyt tuuletusrako tekemättä. Eli tuulensuojalevy ja lasivilla oli remontoidessa painettu suoraan peltikaton alle jäänyttä pärekattoa vasten. Pärekatto oli kuitenkin toiminut hyvin aluskatteena ilmaraon puuttumisesta huolimatta.

Paneeleja purettaessa alkoi hirvittää. Villat olivat tummuneet, eikä ainoastaan vinokaton osuudelta vaan myös laipiosta. Höyrynsulkumuovissa näkyi kuivuneita vesilätäköitä ja naulat olivat monin paikoin ruosteessa.

Näitä villoja ei kierrätetty vaan pussitettiin ja kuljetettiin suoraan lähimpään jätepisteeseen.

En tiedä mistä suunnasta kosteus on tullut ja muovia vasten tiivistynyt, mutta ilmeisesti sitä ei kuitenkaan ole kovin pahasti ollut, sillä puisissa rakenteissa ei näkynyt kosteusvaurioita. Villakin oli pintoja, nurkkia ja läpivientejä lukuunottamatta suht kirkasta. Vinokatto-osuudellakin villa oli tummunut ainoastaan muovia vasten olleelta osalta.

Koitimme myös repiä lattiassa ollutta muovimattoa pois. Pelkona oli, että muovimaton alapuolelle olisi tiivistynyt kosteutta, kun alakertaa on lämmitetty epäsäännöllisesti, mutta usein talvisaikaan talon ollessa asumaton ja yläkerran kylmä. Pelkomme osoittautuivat onneksi aiheettomiksi. Lattialastulevy ja purut sen alla olivat vaaleita ja kuivia.

Lattialastulevyä emme pura, sillä ajatuksena on laittaa linolaattaa tähän osaan yläkertaa. Lattia on kuitenkin tukeva ja tasainen, eikä nyt rakenteiden tarkastuksen jälkeen pitäisi mitään piileviä riskejäkään olla.