sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Uudet ovet

Talon vanhat ulko-ovet ovat ajan saatossa vääntyneet hieman kieroon ja lukot väsähtäneet hankaliksi käyttää. Tiivistyksen jälkeenkin kuistin ja eteisen välisen oven alareunaan jäi rako ja kyllä sieltä koko talven pakkasilma puhalsi. Lisäksi ovi on turvonnut sen verran ahtaaksi, etä se vinkaisee melko lujasti aina suljettaessa. Pelätään jo melkein kuulomme puolesta. Talon sisäovet ovat kaikki alkuperäisiä tai kierrätettyjä kokopuisia peiliovia, mutta ulko-ovien kohdalla kierrätys ei tuntunut niin hyvältä idealta.

Ostimme siis uudet ovet. Päädyimme ovivalinnassa tukemaan itäsuomalaista pienteollisuutta ja haimme ovet Varkaudesta syksyllä kun kävimme vanhempieni luona. Ostimme ovet puuvalmiina ja maalasimme ne itse lapsuudenkotini vanhassa navetassa, jossa nykyään on melko hyvät verstastilat.

Uusia ovia on kolme kappaletta. Parvekkeelle sekä kuistin ja eteisen väliin tulee ikkunalliset ovet. Eteisessähän ei ole omaa ikkunaa, niin näin saamme sinne hieman luonnonvaloa. Varsinaisen ulko-oven päädyimme ostamaan perinteiseen tyyliin kokopaneloituna.

Ovien värien valinta tuotti harmaita hiuksia. Perinnevärikarttoja katselimme ja vaikka jonkinlainen ajatus meillä onkin tulevasta kokonaisuudesta, ei mitään olla lyöty lukkoon vielä. Päädyimme nyt maalaamaan ulko-ovet punaruskealla pellavaöljymaalilla. Talostahan on tarkoitus tulla keltainen valkoisilla nurkkalaudoilla. Ja katosta tulee ehkä vihreä tai punainen, mutta sitä ei tarvitse oikeasti miettiä vielä moneen vuoteen. Kuistin ja eteisen välisen oven maalasimme valkoiseksi, kuten muutkin sisäovet.

Heikki jätti kaverinsa kanssa hirvenmetsästyksen eilen väliin ja paiskittiin koko päivä yläkerrassa töitä. Ja paljon saatiinkin aikaan! Nyt on pohjoispääty saatu eristettyä ja levytettyä ulkopuolelta. Ja ovi ja ikkuna ovat myös paikoillaan.



2 kommenttia:

  1. Hyvältä näyttää!
    Enää ei tipit pääse nokkimaan sisälle.
    Meidänkin pitäis kellarin ovi uusia, sieltä tuiskuttaa pahimmillaan lunta sisälle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei pääse linnut sisälle ja ruokintakieltokin unohtui. Heikki eilen paloitteli vasan kalloa pihalla sylttyä varten ja tintit ahneina uskaltautuivat melkein kosketusetäisyydelle. Ja aivot nostettiin lopulta omenapuun oksanhaaraan nokittavaksi! Vaikka pikkukoira taisi yltää ne lopulta loikkaamaan itselleen. Sen verran tyytyväisenä mutusteli maha pyöreänä puun alla.

      Minun perinneruokainnostus ei ole vielä ihan niin pitkällä että uskaltaisin aivoja syödä. Tai sitten tämä on jokin postBSE-trauma...

      Poista