Kun pentu oli tulossa taloon, päätimme etukäteen, että sen paikka on pirtin nurkassa ja kammarit ovat kiellettyä aluetta. Vuorokauden taisi tuo sääntö pysyä voimassa. Pentu on todella seurallinen, tottunut pienestä asti siihen, että on ihmisiä ja elämää ympärillä. Eikä tuota vingahtelevaa otusta nyt voinut jättää heti yksin uudessa ja vieraassa paikassa.
Meillähän on nettiyhteys "varastettu" naapurista, johon tulee valokuitu. Naapuritalon yläkerran reitittimen luoma langaton verkko yltää meille Heikin työhuoneeseen sen verran hyvin, ettei olla viitsitty omaa valokuitua kytkeä. Hirsitalon vankat seinät ja keskusmuuri estävät kuitenkin yhteyden talon muissa huoneissa. Valokuitu on kyllä kaivettu meillekin jo toista vuotta sitten. Haaroitus naapurista ja kytkentä maksaisi kuitenkin useamman satasen ja sen päälle pitäisi joka kuukausi vielä maksaa käytöstä. Mennään toistaiseksi näin, kun tälläkin yhteydellä pystyy katsomaan liikkuvaa kuvaa ym. ongelmitta.
Ongelmaksi muodostui nyt siis koira, joka ei viihtynyt yksin pirtissä kun minä puuhastelin yläkerrassa ja Heikki kirjoitti työhuoneessaan. Ei siis auttanut kuin joustaa säännöissä ja päästää koira työhuoneen nojatuoliin. Siinä se on viihtynyt sisällä ollessaan siitä saakka. Isänsä tytär, Humppakin kiipeää aina naapurin nahkanojatuoliin kun pääsee metsäreissun jälkeen sisälle.
Metsässä pentu on onneksi alkanut jo toimimaan itsenäisemmin. Hakulenkit pitenee päivä päivältä, kun on aamuisin käyty etsimässä jäniksiä. Vielä ei ole ajoa saatu aikaan, mutta eiköhän sekin päivä vielä koita.
No. Ehkä me jossain vaiheessa saamme tuon yläkerran tehtyä asuttavaan kuntoon ja saamme sinne oikeasti koiravapaan vyöhykkeen. Portaista tulee nimittäin todennäköisesti sen verran ahtaat, ettei koirat pääse kiipeämään niitä ylös. Vaikka kuinka me itse lipsuttaisiin säännöistä.
Voi noita tassuja!
VastaaPoistaMeilläkin piti joustaa säännöistä viikonloppuna, kun oltiin isän luona.
Vaihtoehtoina oli kuunnella kissan ulinaa koko yö, tai päästää se viereen nukkumaan, mikä on sille niin harvinaista herkkua, että onnellisempaa eläintä saa hakea. Sitä rakkauden määrää!
Sen lisäksi että Vinhalla on oikeat ajokoirantassut (isot ja korkeat), on se nyt todistetusti ihan oikea jäniskoira! Tänään oli aamuretkellä metsässä pompannut jänis koiran näkökenttään, niin alkoi ääntäkin pennusta löytyä. 20 min oli tämä eka ajo kestänyt ja on koiraa kyllä hyvitelty! Täällä on tällä hetkellä tosi vahva jäniskanta, niin koiran koulutus onnistuu hyvin, kun saa noita onnistumisia varhain ja pysyy pennun mielenkiinto yllä.
VastaaPoistaHyvä Vinha! Siitä vielä jänismestari tulee :)
VastaaPoistaAjokoiranomistajan elämä vaikeutuu kummasti, kun koira oppii ajamaan. Uskomatonta, että reilu viikko sitten pentu ei uskaltanut päästää ihmistä näkyvistään ja tänään Vinha lähti aamulla itse jänisjahtiin, kun päästettiin se toisen pennun kanssa irti pihassa. Ei jaksanut odottaa ihmisiä mukaan... Eli jatkossa pitää aina tarkkaan miettiä, milloin päästää koiran irti.
VastaaPoista