Riesaa eläimistä

Kyse ei ole tällä kertaa ajokoirasta, joka osaa kyllä olla aika rasittava. Vinha alkaa pikkuhiljaa ymmärtää yhä enemmän jänisten jälkien päälle. Tuoreiden jälkien tullessa vastaan iltalenkillä meinaa kevyempi ihminen heilahtaa ojaan ja haukku alkaa hihnassakin. Uskomaton määrä energiaa mahtuu kyllä tuollaiseen pakkaukseen. Toki ilman tuota metsästysviettiä ei ajokoiralla mitään tekisi, joten ei auta kuin kestää.

Ongelmaotukset ovat paljon pienempiä kooltaan. Muutamana aamuna ennen auringonnousua kuului nurkista rapinaa ja yhtenä aamuna tunsin, että hiuksiani revittiin. Futonilla nukkumisen huonoja puolia maalaistalossa. Maakuopassa lähes jokaista porkkanaa on nakerrettu, vaikka hiirenloukkuja on asennettu ja kissa yritettiin lukita sinne yhdeksi päiväksi. Eli hiiri- ja myyräkanta taitaa olla huipussaan näillä leveysasteilla.

Heikki pyydysti yhden myyrän astiakaapista ja tarjosi sitä naapurin kissalle kahvikupin alta. Kissa ei kuitenkaan innostunut. Katseli vain, kun myyrä juoksi takaisin talon nurkkiin. Seuraavana päivänä tosin otus erehdyksissään piilotteli samassa kaapissa, mikä koitui jyrsijän kohtaloksi.

Kävin ostamassa agrimarketista hiirenloukkuja.  Kuvitelmissamme mekaaniset hiirenloukut olivat metallisia vipu- ja vieterilaitteita, mutta kaupan valikoimat muistuttivat enemmän kinderleluja. Loukkuja oli kahta eri mallia, ostin yhteensä viisi. Asettelimme ne illalla strategisiin paikkoihin muurin ympärille ja nurkkiin. Siimahännät kulkevat sisälle taloon havaintojemme mukaan piipun juuresta ja niistä kohdin alapohjaa, mihin emme eristeitä vaihtaneet.

Ensimmäisen yön saalis oli yksi otus. Vahvin epäily tietokirjan tutkimisen jälkeen on punamyyrä, joka pohjoisemmassa Suomessa on suhteellisen yleinen pihojen asukki.

Tänä aamuna kuulin taas nakin napsahtavan aamuhämärissä. Tällä kertaa ansaan oli eksynyt päästäinen. Yksi päästäinen löytyi myös eilen kuolleena ulkoeteisestä.

Saa nähdä loppuuko rapina jo tähän, vai onko kuinka suuri populaatio kyseessä.